Karkki vai kepponen?

Tänään on vihdoinkin koittanut Halloween ja täällä meillä hössötys on aikamoista. Lapset ovat aamusta asti odottaneet innoissaan iltaa. Ihmettelen tätä kaikkea, koska vielä muutama vuosi sitten meitä ketään ei olisi koko Halloween voinut vähempää kiinnostaa ja nyt muusta ei tänään ole puhuttukaan. Itselleni tulee Halloweenista lähinnä mieleen taas yksi kaupallinen hömppäjuhla ystävänpäivän lisäksi. Tiedän, että Halloweenilla on oikeasti merkitys ja historia on pitkä, joten päätin vähän tutkia asiaa enemmän.

Tiesittekö, että Halloween on lähtöisin oikeasti Englannista, Skotlannista ja Irlannista? Yhdysvaltoihin juhlan aikoinaan veivät sinne muuttaneet siirtolaiset ja siitä se on pikkuhiljaa muokkautunut muotoonsa, jolla me sen nyt tunnemme. Halloween on amerikkalaisille joulun jälkeen suosituin juhla!

Alunperin Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn sadonkorjun juhlaan. Kun syksyllä maa kuihtui ja kuoli uskottiin, että henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen, koska siellä maa olisi vihreämpää. Halloween (alunperin All Hallows Eve "kaikkien pyhien aatto") oli ennenkaikkea pakanallinen juhla, johon kristinuskon levitessä pyrittiin sulauttamaan kristittyjä tapoja. Katolinen ja ortodoksinen kirkko vastustavat edelleen juhlaa pakanallisena.

Halloweenin kuuluvat olennaisena osana erilaiset koristeet, joista kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut Halloweenin tärkein tunnus. Irvistävä kurpitsa, tunnetaan myös nimellä Jack O'Lantern on saanut nimensä Jack -nimiseltä juopolta, joka kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. Kurpitsalyhtyjen lisäksi halloweeniin kuuluvat mm. vainajat, aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat.

Meillä tänä vuonna lapset lähtivät yksin karkki vai kepponen (Trick or treat) -vaellukselle asuinalueellamme. Tämä ovelta ovelle perinne on myös peräisin Irlannista ja Skotlannista, jossa alkujaan lapset ja köyhät ihmiset lauloivat ja rukoilivat kuolleiden muistoksi saadakseen palkinnoksi herkkuja. Myöhemmin mukaan tulivat naamiaisasut ja lyhdyt ja ovelta ovelle kiertäjät sanoivat talon isännille "Trick or Treat" ja saivat vastalahjaksi herkkuja, hedelmiä ja rahaa. Mikäli palkintoa ei tullut, saatettiin talon asukkaille tehdä kepposia.

Halloween on nykyään mielestäni ennenkaikkea kaupallinen juhla, mutta toisaalta onko sillä niin väliä? Kuinka moni oikeasti juhlii pääsiäistä Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana tai joulua Jeesuksen syntymäpäivänä? Kaupallisia juhlia ovat nämäkin ja mielestäni siinä ei ole mitään vikaa. Elämän pitää olla hauskaa vaikka onkin hyvä tiedostaa ja tuntea tausta kunkin juhlan takana.

Tänä vuonna ajattelin, että olisimme maltillisempia Halloweenin kanssa...mutta toisinhan siinä kävi. Sekosin jo Carrefourissa, kun syyskuun lopulla bongasin ensimmäiset Halloween -tarvikkeet.

Ja yht'äkkiä eräänä päivänä huomasin, että myös asuinalueemme sai Halloween -koristeet puiden oksille ja porteille.

Kun vanhempani tulivat tänne kylään, kävimme Honqiaon kukkamarkkinoilla. Siellä mm. on yksi kauppa, jossa myydään aina sesonkitavaraa. Ja koska Halloween lähestyi, oli kauppa muuttunut todelliseksi Halloweenin ystävän paratiisiksi...Ja eihän se auttanut muu kuin ostaa ja ostaa hämähäkkejä, hämähäkin verkkoja, kurpitsoita...

Ja lopulta oli aika koristella etupihamme...

Kurpitsoita pihapuuhun

Hämähäkkejä puskiin

Koristeita ruukkukasveihin 

Hämähäkki lyhtyyn

Kurpitsoita sisäänkäynnille ja tänä iltana näissä paloivat kynttilät

Soittakoon ovikelloa ken uskaltaa...

Toinen ruukkukasvi sai myös koristeita ja hämähäkin juurelleen

Ja sitten laitoimme puuhun vielä ison hämähäkinseitin hämähäkkeineen...

Myös patsaat koristeltiin

Ja vielä postilaatikko...

Pihamme oli siis koristeltuna reilut kaksi viikkoa ennen halloweenia. Viime perjantaina lasten koululla oli Halloween -juhlat ja tänään koulun 1. luokkalaiset pitivät omat juhlat, vanhempien avustuksella tietenkin...Vanhemmat saivat valita valmiiksi tehdystä listasta mitä toivat juhliin. Minun valintani oli...servetit! Heh, en todellakaan halunnut olla cupcake, hedelmäsalaatti tai vihannesvastaava. Ei, minä olin vastuussa serveteistä! Ja hienot servetit Emman kanssa ostettiinkin :)

1. luokkalaiset ovat saapuneet paikalle

Ensimmäinen ohjelma on Halloween Bingo 

Seuraava tehtävä oli paketoida kummankin luokan opettaja muumioksi vessapaperilla. 

Tässä paketoidaan Emman opettajaa

Ja lopulta oli aika vapaan leikin ja herkkujen.

Ja muuten ihan tiedoksi, noita cupcakseja ei ole tehty itse vaan ne on tilattu SweetEverAfter -konditoriasta! Olen itsekin sieltä tilannut ja tulen tilaamaan taas pian. Siitä lisää myöhemmin...

Huom! Servetit!!! 

Halloween -lahjaksi jokainen 1. luokkalainen sai tällaiset lasit

Kotimatkalla autossa minäkin pääsin laseja kokeilemaan...

Tänä iltana sää ei suosinut pieniä Halloween -juhlijoita. Sadetta uhmaten, Emma ja Onni lähtivät karkki tai kepponen -kierrokselleen. Nyt he osasivat jo hienosti sanoa "Trick or Treat" ja minua ei tarvittu mukaan. Sitäpaitsi Vesa ei ollut tänä iltana kotona, joten minun piti jäädä kotiin jakamaan karkkia meille tuleville vieraille...

  
Olin varautunut tähän 1.5 tuntiseen urakkaan hyvin. Punaviiniä, tummaa suklaata ja Anna -lehti, jonka ihana ruotsalainen ystäväni toi minulle Helsinki-Vantaan lentokentältä viime viikolla, kun hän palasi Ruotsista takaisin Kiinaan. 

Ja tällainen määrä karkkia sitä tuli jaettua...

Onneksi lasten mukana tuli vähemmän karkkia takaisin, sillä minä EN meinaa syödä yhtään karkkia, jota lapset saivat keräilyreissultaan. Nyt pitää piilottaa karkit, sillä en halua myöskään Vesan niitä syövän...Karkkimäärästä voisin kuitenkin päätellä, että lapset eivät ole joutuneet tekemään yhtään kepposia naapurustossa...

HAPPY HALLOWEEN - TRICK OR TREAT!

Halloween Lähde : Wikipedia

Bloggaamisen haasteet?

Heippa,

Eilisen blogipäivityksen yhteydessä, jostain täysin kummallisesta (mitä minä en nyt vain tajua) syystä, blogini heitti ensimmäiset 9 kirjoitustani nyt tänne kirjoitusten loppupäähän. Tämä on täysin mystistä minulle, miksi näin tapahtui? Ehkäpä huomenna oleva Halloween on pistänyt "haamupäivittäjät" liikkeelle...

Tämähän ei ole ensimmäinen sanotaanko tällainen mystinen tapahtuma tässä bloggaamisessa. Muutama viikko sitten minulta hävisivät tämän vuoden elokuun ja syyskuun kirjoituksista melkein kaikki kuvat!! Aivan yht'äkkiä ja varoittamatta. Ja syynä ei ollut se, että olisin kuvat poistanut koneeltani, koska en niin tehnyt. Mikään tekninen tuki ei pystynyt selittämään tapahtunutta vaan kyseessä oli nyt jonkinlainen "bugi" ja niinpä ei auttanut muu, kuin yksitellen lisätä kuvat uudelleen. KÄÄK!! Se vei paljon aikaa (kun olisi pitänyt opiskella ja tehdä muutakin, mutta myös blogini on minulle tärkeä) ja turhautti julmetusti. No, mitäpä minä tässä kaunistelemaan, sanotaanko suoraan, että otti sen verran paljon päähän, että kyllä jokunen kirosanakin lensi tässä talossa...(voi perheparkaa...) 

Mutta kuvat on nyt palautettu ja kaikki hyvin (toistaiseksi), mitä nyt noi vanhat tekstit täällä hyppelee... Mutta ei anneta sen haitata. Loppuviikkoa kohden mennään ja huomenna on Halloween, joten olkaa varuillanne, jotain mystistä voi tapahtua myös teille...

Hei sitten Suomi!

Tästä se bloggailu sitten alkaa. En jättänyt tätä aloitusta sitten yhtään viime tinkaan, sillä lähtö lentokentälle on tunnin päästä... Lisäilen kuvia ja muokkaan sisältöä sitten paremmalla ajalla - Kiinassa. Mutta nyt itse asiaan. Päätös Shanghaihin muutosta tehtiin keväällä 2013. Nopeasti päätöksenteon jälkeen pyörät lähtivät pyörimään ja muuttoa alettiin konkreettisesti järjestämään. Minulle Shanghai ei ollut tuttu ennestään ja siispä siellä piti käydä tutustumassa, käydä katsomassa koulu lapsille ja toivottavasti myös löytää koti perheelle. Maaliskuussa kolmen päivän matkan tuloksena lasten koulu oli valittu ja ihana asunto löydetty. Aurinko paistoi (niin kirkkaasti kuin se siellä varmaan voi) ja oli lämmintä. Shanghai näytti siis todella parastaan. Olin täysin myyty - tänne minä haluan ja sinne sitä nyt ollaan sitten menossa. Tänään! Sukulaiset, ystävät, työkaverit, lasten leikkikaverit ja kaikki tuttu ja turvallinen on nyt hyvästelty ja monet läksiäiset vietetty. Huonekalut ja tavarat on pakattu ja lähtevät toivottavasti lähiaikoina laivalla kohti Kiinaa. Tästä se sitten taas alkaa. Totuttelu uuteen maahan ja kulttuuriin. Ulkomailla asumisesta on jo aikaisempaa kokemusta Brysselistä ja Lontoosta, joten ymmärrystä ulkomailla asumisen haasteista on. Nyt tosin kulttuuri on jotain täysin muuta, mihin me täällä Euroopassa olemme tottuneet. Mutta avoimin ja iloisin mielin sitä lähdetään, vaikka jo vähän jännittää millainen se BCD (Bad China Day) voi pahimmillaan olla. Silloin voi olla itsellä se avoimuus ja iloisuus kaukana ;) Hei sitten Suomi ja Ni Hao Shanghai!

Ni Hao Shanghai!

Terveisiä hiostavan kuumasta Shanghaista! Täällä ollaan nyt neljättä päivää ja aikaerosta on toivuttu. Pientä jännitystä saatiin sunnuntaina kun lentokoneen ruumaan laittamistamme 9 matkalaukusta (käsimatkatavaroissa oli vielä neljä laukkua...) vain 8 löysi tiensä perille. 

Onnin matkalaukku oli jäänyt Helsinkiin. Finnairin palvelu toimi hyvin ja hotelliin tultaessa oli tullut tekstiviesti, jossa pahoiteltiin laukun unohtumista Helsinkiin. Laukku saatiin sitten maanantaina. Sunnuntaina käytiin myös heti katsomassa uutta kotia.

Jännitti aika lailla niin meitä kuin lapsiakin. Tupatarkastus tehtiin ja myös lapset kelpuuttivat uudet huoneensa. Asunto on vielä tyhjä ja sinne oli vain tuotu muutamia vuokrahuonekaluja siksi aikaa, kun omat huonekalut ja tavarat tulevat n. kahden kuukauden päästä. 

Niistä kahdesta kuukaudesta tulee varmasti tooooosi pitkät ja voi sitä riemua, kun taas saa omalle sohvalle istahtaa. Vai mitä mieltä olet tästä sohvan väristä...

Joitain huonekaluja joudumme täältä ostamaan ja maanantaina käytiinkin jo katsomassa. Menimme ostoskeskukseen, jossa on 7. kerrosta huonekaluja! Sairasta!

Kävimme muutamassa kaupassa, huonekalujen tyyli oli hyvin kiinalaista - värikästä nahkaa ja kiiltävää punaruskeaa puuta. Juu ei, kiitos. Vaikka kuinka pitäisi ajatella, että sohvan voi tilata eri värisenä on sitä vaikea kuvitella, kun edessä on keltainen nahkasohva. Mun mielikuvitus teki ainakin stopin. Kauppoja oli siis paljon ja tuskanhiki tuli mun ja Vesan otsalle - täällähän menee ikuisuus, täältä ei löydetä mitään! Oman haasteensa toivat tietenkin lapset, joiden mielestä kaupoissa oli kiva juosta ja tapella keskenään. Katso siinä sitten samalla huonekaluja...MUTTA pelastus oli lähellä...vieressä oli meinaan IKEA. Sinne siis, päästään ehkä helpolla. Lapset leikkipaikkaan ja me totuttuun tapaan otimme kärryt ja aloitimme kierroksen IKEA:ssa Abban soidessa taustalla :) Tällä kertaa huonekalut saivat jäädä kauppaan ja mukaan tarttui vain peittoja, tyynyjä, lakanoita ja astioita, joita siis ei meillä myöskään vielä ole. 

Tänään käytimme sitten Shanghain kontakteja hyväksemme ja saimme vinkkejä, missä voisimme teettää huonekaluja. 

Lapset ovat tykästyneet uuteen paikkaan jo hyvin. Koulussakin käytiin tänään hakemassa koulupuvut. Kovasti koulu/päiväkoti lapsia miellytti. Luulen silti, että vähän ajan päästä, kun koulu alkaa ja Englanti ei vielä suju, kuullaan lasten suusta: "tää on ihan tyhmä paikka, mä haluan pois täältä". Sanokaa mun sanoneeni, niin näin tulee käymään, ainakin Onnin kohdalla. 

Ja sitten on toi ilma, täällä on älyttömän kuuuma. Kuumin kesä 140 vuoteen! Ulkona ei voi yksinkertaisesti olla, heti alkaa soijaa pukkaamaan. Ja tähän ei lienee ole helpotusta tulossa vähään aikaan. Kai siihenkin tottuu, tai sitten ei. This is Shanghai!

Terveystarkastus

Tänään käytiin pakollisessa terveystarkastuksessa Residence viisumin saantia varten. Mielenkiintoinen kokemus. Koko prosessi oli tarkkaan mietitty ja siten erittäin tehokas ja toimiva.

Prosessi meni jotakuinkin näin.

1. Rekisteröityminen tiskillä, saat henkilötietolomakkeen.

2. Passikuvat aulan studiossa, jos itseltä ei neljää passikuvaa löytynyt.

3. Takaisin rekisteröitymistiskille, jossa otetaan sinun passikopiot, ja kaksi passikuvaa. 

4. Siirryt toiseen huoneeseen, jossa sinulle annetaan vuoronumero.

5. Siirrytään seuraavaan huoneeseen ja omaa vuoroa odotellessa täytetään perustiedot annetulle lomakkeelle. 

6. Kun on sinun vuoro, mennään lasikoppiin, jossa henkilö kirjoittaa tietojasi tietokoneelle. Siirryt lasikopissa toisen pöydän ääreen ja saat kooditarroja, joissa on sinun tiedot. 

7. Sitten itse asiaan. Mennään n. 3o metriä pitkän käytävän alkuun ja ensimmäisen oven luokse. Suojapussit kenkiin, otetaan pituus ja paino ja annetaan kylpytakki, joka pitää pukea päälle. Yläkroppa on takin alla paljaana. Koko ajan kannat mukanasi papereitasi, joissa on henkilötiedot ja kooditarrat. 

8. Takaisin käytävälle odottamaan seuraavaan huoneeseen pääsyä, jossa otetaan EKG. Leima papereihin ja ulos. 

9. Seuraavaksi mitataan verenpaine ja vähän painellaan vatsaa ja kuunnellaan keuhkoja. Leima papereihisi ja ulos.

10. Seuraavalle penkille odottamaan. Tutkitaan näkö. Leimat paperiin ja ulos.

11. Seuraavaksi röntgeniin, kuvataan rintakehä. Leimat ja ulos. 

12. Sitten on vuorossa verikoe, leimat ja ulos.

13. Viimeinen tutkimus eli vatsan alueen ultraääni. Viimeinen leima ja olet valmis.

14. Palautetaan kylpytakki, puetaan omat vaatteet päälle.

15. Takaisin huoneeseen, josta sait vuoronumeron. Huoneen toisella tiskillä maksat koko lystin.

16. ULOS!

Huh, ja aikaa tähän meni noin tunti. Mutta kuten sanoin, oikein tehokasta ja jono etenee rivakkaa tahtia. Muistelisin, että Brysselissä aikoinaan kuntaan kirjoittautuminen yksistään oli sellainen 1/2 päivän homma. Nyt sitten odotellan viisumin tuloa.

Muutto

Hei vaan pitkästä aikaa! Tuli tauko kirjoittamiseen, kun muutettiin kotiin viime lauantaina ja ei oltu vielä ehditty hankkia oikeita kanavia mm. Facebookiin ja blogiin pääsemiseksi. Mutta nyt on tie auki "ulkomaailmaan" ja pystyn taas kirjoittamaan.

Vime lauantaina siis muutettiin - lähes tyhjään asuntoon. Askeettista on seuraavat 7 viikkoa näillä vuokrakalusteilla.

Pari päivää sitten nähtiin, kun erään perheen tavarat tulivat. Olimme lievästi kateellisia. No onneksi naapureillakaan ei ole vielä huonekaluja ;) Muuten on kyllä oikein kiva olla jo kotona. Tykkään asunnostamme todella paljon ja odotan, kun pääsen kunnolla sisustamaan niin omilla tavaroilla kuin sitten niilläkin mitä täällä hankimme. Tässä kuvia asuinalueeltamme.

Viimeisessä kuvassa on Club House. Sinne tulee kuntosali, uima-allas ja ainakin kerhotilat. Odotamme kovasti tämän avautumista, pitäisi aueta parin kuukauden päästä. Rakennuksen vieressä on tennis- ja koripallokentät. Pitäisiköhän aloittaa tenniksen pelaaminen? Tämä kommentti herätti Vesassa hilpeyttä - minä pelaamassa tennistä. No, ei sitä koskaan tiedä...

Mutta kuten kuvistakin näkee, niin onhan tämä asuinalue eräänlainen Täydellisten naisten tv-sarjan Wisteria Lane. Odottelen vain milloin naapurit tuovat kotiovelle mokkapaloja korissa, tai milloin saan kutsun päivädrinksuille jonkun terassille ;)

Maanantaina kävin kukkatorilla ja ostin kotiin muutaman kukan. Olisin voinut ostaa vaikka kuinka paljon kukkia pihalle ja sisällekin, vaikka en ole edes kukkien hoidossa hyvä. Tapan kaktuksetkin. Mutta nyt piti saada kukkia ja lapset oli mukana ja niinpä ostokset piti tehdä nopeasti. Torilla oli upeita kukkakimppuja, hienoimpia varmaan mitä olen koskaan nähnyt. Kukkatorin jälkeen lapsilla oli nälkä ja vein heidät KFC:lle, ajattelin että helpolla pääsen. Eipä ollut englantia missään koko ravintolassa. Eteeni annettiin muovinen läpyskä, jossa oli ruokien kuvia. Siitä sitten kuvien ja sormimerkkien avulla valitsin lasten ruoat. Kaikki siis hyvin ja lapset saivat ruokaa. 

Tiistaina oli sitten tutustuminen lasten kouluun ja päiväkotiin. Lapsista oli kovin jännää. 

Koulussa jännitys hävisi ja innoissaan uudet oppilaat tutustuivat kouluun vanhojen oppilaiden johdolla. Kiva, kun meidän lisäksi oli kaksi muuta uutta suomalaista perhettä. Tutustuin neljään suomalaiseen äitiin ja osan heistä kanssa on jo sovittu lähteä yhdessä shoppailemaan ja sain myös hyviä vinkkejä mihin mennä kampaajalle, teettämään vaatteita ja lakanoita jne. Yksi tapaamistani äideistä on Vieraana Shanghaissa blogin kirjoittaja. Blogi on tuossa minun blogilistallani myös, kannattaa lukea!

Keskiviikkona alkoi sitten lasten koulu oikeasti. Koulupuvut puettiin mukisematta päälle ja pakkasin reppuihin eväät iltapäivää varten. Vein lapset koulubussille aamulla ja kovin reippaina olivat taas, vaikka taisi kyllä jännittää mennä bussilla ilman äitiä ja isää, vieraiden lasten kanssa. Tuli vähän kyllä sellainen "jenkkifiilis", kun eväitä aamulla tein ja koulubussille lapset saatoin. Iltapäivällä odottelin sitten parin jenkkiäidin kanssa koulubussia portilla. Iloiset lapset tulivat bussista ja koko matkan kotiin kumpikin kertoi päivän tapahtumista kilpaa. No, illalla Onni totesi, että en mene enää, koska en osaa englantia. Muistutin miten kiva päivä oli ollut kaikesta huolimatta ja sitten halusikin taas kouluun. Ja tänään toisena päivänä kaikki menikin ihan hyvin. Näin se arki on sitten täälläkin lähtenyt käyntiin.