Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

MaiTian

Lastemme koulussa on hyväntekeväisyysprojekti, jonka nimi on MaiTian. Projektissa kerätään Kiinan vuoristoseuduilla oleville kouluille rahaa. Rahankeruuta on monenlaista. Mm. Kalenteri, virvoke myyntikojut koulun tilaisuuksissa ja myös vaate/lelukeräys kiinalaisten koulujen oppilaille jne.


Pidän projektia hyvänä ja olen siinä hyvin mielelläni mukana. Suomessa olen jo useampana vuotena osallistunut työpaikkamme joululahjakeräykseen, jossa joululahjoja hankitaan vähävaraisten perheiden lapsille ja olen lahjoittanut leluja ja askartelutarvikkeita asuinalueemme päiväkoteihin ja ensikotiin. 

Lasten koulussa on erikseen ilmoitustaulu varattu MaiTian -projektille ja koko koulu on täysillä mukana. 



Tässä summia, mitä koulun tapahtumissa on kerätty

Koululla on ollut vaatekeräys, johon on tullut paljon lahjoituksia. Tämä kuva on otettu ensimmäisenä keräyspäivänä. 


Tässä meiltä löytyneet lahjoitettavat vaatteet:









Ensi vuonna lahjoitettavaa on varmasti enemmän. Nyt jätimme Suomeen paljon lasten pieniä vaatteita.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Conny tuli taloon!

Tiedättehän, että täällä Kiinassa on yleinen tapa palkata taloudenhoitaja, Aiy kotitöihin ja lastenhoitoon. Kun suunnittelimme Kiinaan lähtöä Vesa sanoi, että palkkaamme täällä aiyin. Olin ajatusta vastaan. En halua vierasta ihmistä kotiin koko päiväksi touhuamaan. Mitä minä sitten teen ja en saa päivisin olla rauhassa kotona. Nämä olivat ensimmäiset mietteeni aiyista. 

Mitä lähemmäksi lähtö tänne tuli, sitä enemmän aloin tottua ajatukseen, että meille aiy tulisi vaikka osa-aikaisesti. Saavuttuamme unohdin aiyn hankinnan, kunnes rupesin kuulemaan suunnalta jos toiselta, että onko aiy jo palkattu ja kävipä yhden naapurin aiy kysymässä meiltä haluaisimmeko palkata aiyiksi hänen ystävänsä, joka ei kyllä puhu englantia. No en palkannut. Meidän aiyin tulee osata vähän englantia. 

Aiyin hankinnassa mietitytti myös ne tarinat, joissa aiy on ollut alkuun todella hyvä mutta muutaman viikon kuluttua onkin jouduttu lähtemään "sairaan" äidin luokse toiseen kaupunkiin ja sitten ei ollakaan enää tultu takaisin ja perhe on jäänyt ilman aiyia. Joten syystäkin en ollut kovin aktiivinen hankkimaan meille aiyia. 

Lopullinen sysäys hankinnalle tuli, kun Vesan töistä assistentti ja asuntoamme välittänyt relocate agent kyselivät minulta olisiko nyt vihdoinkin tarvetta aiylle. Suostuin ja sanoin haastattelevani muutamaa ehdokasta, mutta englantia heidän on osattava. 

Noin 5 viikkoa sitten perjantai-iltana minulle soitti Conny. Sovimme haastattelun maanantaille klo 7.30 meille kotiin. Ensivaikutelma Connysta oli hyvin miellyttävä. Siisti olemus, rauhallinen, puhui hyvin englantia ja vaikutti kokeneelta aiyilta. Hän olisi meillä 4 tuntia päivässä. Hyvä, seuraava ehdokas.

Samalla viikolla, keskiviikkona tapasin Julien. Hän oli nuori (ei Connykaan vanha ollut, 40+, Julien ollessa alle 30), siisti ja osasi englantia. Hän olisi meillä 8 tuntia päivässä. Julien lähdettyä puntaroin näitä kahta kandidaattia ja lupauduin vielä haastattelemaan kolmannen aiyin. Haastattelua en saanut samalle viikolle ja halusin vielä jutella Connyn kanssa. Tapasimme samalla viikolla perjantaina ja pyysin saada hänen suosituskirjeet edellisiltä perheiltä, joissa hän oli työskennellyt. Perjantaina Conny tuli, toi suosituskirjeet sekä valokuva-albumin, jossa hän oli kuvissa edellisten perheiden kanssa. Juttelimme hetken ja palkkasin Connyn! Olimme molemmat todella tyytyväisiä. Conny tulisi meille ma-pe klo 13.30-17.30. Aamupäivällä hän on töissä toisessa perheessä kotimme lähellä. 

Kahden viikon kuluttua eli viikko sitten oli Connyn ensimmäinen päivä. Hän tarttui heti töihin ja huomasin, että minun on turha valvoa hänen tekemisiään tai opettaa häntä siivoamaan - hän osaa työnsä. Tiistaina opetin häntä jo tekemään lapsille makaronilaatikkoa ja torstaina hän teki meille omaa ruokaansa, riisiä ja kanaa. Parin päivän jälkeen Conny kysyi, saisiko viikata lasten vaatteet ja meidän vaatteet uudelleen. No todellakin saat, vastasin. Ja nyt meillä on sitten vaatteet kauniissa järjestyksessä.





Pahoittelin, että Emma sotkee kyllä vaatekaappinsa, mutta se ei Connya haitannut. Totesi vain, että kyllä hän mielellään järjestää ne uudelleen. 

Nyt on viikko mennyt Connyn kanssa ja en voisi olla tyytyväisempi. Koti on siisti ja puhdas joka päivä, lastenpaitojen irronneet napit on ommeltu, pyykit on pesty, silitetty ja viikattu kaappiin. Myös lapset ovat tykästyneet jo Connyyn ja Emma erityisesti haluaa olla kovasti Connyn luona. Taitaa ikävöidä vähän mummejaan ja pitää Connya nyt "mummin korvikkeena". 

Entäs mitä tapahtui niille ensimmäisille ajatuksilleni Aiyista? No, ensinnäkin ei tunnu ollenkaan oudolta, että Conny on meillä kotitöitä tekemässä, kun minä olen kotona. Minä puuhailen omia juttujani ja hän omiaan ja kyllä sitä puuhaa minullakin päiviksi riittää. Siitä pitävät huolen tämä tapahtumarikas kaupunki ja ystävät, joita on jo siunaantunut niin monta. Kotonamme ei huseeraa kukaan vieras, vaan meidän oma aiy, josta olen tavattoman iloinen ja jonka toivon pysyvän meillä koko Kiinnassa olon aikamme.

Conny tuli taloon!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Good morning Jinqiao!

Muutaman kerran viikossa käyn kuntosalin sijaan aamulenkillä oman asuinalueemme kaduilla. Erään tällaisen lenkin aikana sain ajatuksen kuvata tapahtumia aamuisesta Jinqiaosta. Lainatakseni erästä isoa tienvarsijulistetta, joka sijaitsee kotimme lähellä: Welcome to Jinqiao, my beautiful home!

Onni ja Emma menossa koulubussiin. 








Työmatkaliikennettä.




Asumme Green Cityssä.


Lounaan voi ostaa kätevästi työmatkan varrelta.





Taiji-ryhmiä on siellä sun täällä. 


Kadunlakaisijan lepohetki.


Kiinalaisia koululaisia menossa kouluun.


Läheiselle lammelle ovat jo tulleet ensimmäiset kalastajat.



Mid-Autumn festivaalin koristeet koristavat vielä puistoja.

Joenvartta pitkin juoksen...

...yli sillan...

...lammelle.







Ja sieltä kotiin huomatakseni, että monen talon pihassa autokuskit odottavat jo työmatkalaisia. 



Jinqiao on valmiina uuteen päivään. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Back to school!

Viime viikko oli täällä Kiinassa "syysloma" viikko. Meillä viikko sujui pääosin kotia laittaessa, nyt kun vihdoinkin saimme tavaramme tänne :) Pienten viilailujen jälkeen tavarat ovat löytäneet jo omat paikkansa.

Mutta ehdittiinhän me lasten kanssa viime viikolla toki muutakin tehdä. 

Maanantaina kävimme Taikang Lu:n ihmisvilinää ihmettelemässä. Lomasta johtuen paikalla oli paljon paikallisia ja turisteja muualta Kiinasta. Sen huomasi siitä, että Emma ja Onni pääsivät taas lukuisten Kiinalaisten valokuva-albumeihin. Kauniista säästä johtuen valitsin meille lounasravintolan, jossa oli kiva terassi. Aika pian huomasin tämän olleen suuri virhe. Ihmisiä pörräsi pöytämme ympärillä ja tulipa eräs rouva ihan Emman viereen kiinni istumaan toisen yrittäessä syödä pitsaa. Onneksi Emmalla leikkasi ja hän kieltäytyi kuvasta kääntämällä kameralle selän. Vaikka ystävällinen haluankin olla, niin kuvien ottamisessakin pitää olla jokin kohtuus.


Jätskibaarissa kävi taas sama juttu, mutta tällä kertaa aloin kuvata lapsia kuvaavia ihmisiä omalla puhelimellani ja samalla kaikki ihmiset hävisivät - kätevää! 


Muuten lapset kyllä tykkäsivät Taikang Lu:n kujista ja liikkeistä. Nähtävää riitti paljon ja jäi varmasti vielä ensi kertaankin. 








Lomaviikolla Onni ja Emma oppivat myös ajamaan pyörillä ilman apupyöriä. Suomessa molemmat vielä apupyöriä käyttivät, mutta muuttomiehet irrottivat pyöristä apupyörät kuljetuksen ajaksi, joten nyt oli oiva tilaisuus lähteä liikkeelle ilman niitä. Molemmat lapset ovat menneet täällä kaksi kuukautta potkulaudoilla ja se saattoi auttaa heitä niin nopeaan hahmottamiseen pyörällä ajon suhteen. Opastusta ei nimittäin tarvittu juuri yhtään. Pari kertaa taisi Vesa pitää pyöristä kiinni ja sitten mentiinkin jo yksin ja kovaa. Hyvä Onni ja Emma!



Viime viikolla täällä nautittiin myös aurinkoisista päivistä. En malttanut pysyä poissa pihalta... Element Freshin vadelma smoothie sekä Suomen tuliaisherkkuja Seiska -lehdellä höystettynä. Siitä on oma hetki tehty!


Viime lauantaina kävimme perheen kanssa ulkona syömässä. Ensiksi käytiin Bundilla The Peninsula -hotellissa drinkeillä ja sitten mentiin syömään ravintola Lost Heaveniin. Aivan taivaallisen hyvää ruokaa!!







Sunnuntaina piipahdimme vielä kaupungilla lounaalla, jossa Onni söi jo suureksi herkuksi muodostuneita Dumplingseja - puikoilla tietenkin! 


Tänään maanantaina olikin paluu arkeen ja kouluun. Vaikka Kiinassa vielä tänään on ollut vapaapäivä, on kansainvälisissä kouluissa jo normaali koulupäivä.