Synttärit Tokiossa

Toukokuun viimeinen viikko on alkanut täällä Shanghaissa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viikonloppuna juhlimme Vesan kanssa syntymäpäivääni ja siihen huipentuikin toukokuun juhlakuukausi. 

Olen halunut jo pitkään käydä Tokiossa ja nyt siihen tuli vihdoinkin mahdollisuus. Vesa oli Tokiossa työmatkalla viime viikolla ja niinpä minäkin lensin sinne perässä perjantaina. Työmatkan jälkeen jatkoimme omalla, kahdenkeskisellä lomalla, lasten jäädessä Shanghaihin kodinhoitajamme kanssa. Yhteinen aika teki hyvää, sillä ennen heinäkuuta emme ehdi montaa päivää yhdessä viettämään.

Lähdin matkaan perjantaina aamulla Hongqiaon lentokentältä. Tämä oli ensimmäinen lentoni tältä kentältä ja kenttä ei ollut ollenkaan hullumpi. Toki tämä on pieni lentokenttä, mutta koska liikennettäkin on vähemmän tuntui, että myös koneet lähtevät paremmin ajoissa kuin Pudongin kentältä. 

Hongqiaosta lento oli Hanedan lentokentälle, joka on lähempänä Tokion keskustaa kuin Naritan kenttä. Tokioon mentäessä kannattaa siis lentää sinne, sillä lentokentältä ajaa keskustaan taxilla vain n. 20 minuuttia. Naritan kentältä keskustaan kestää n. 1,5 tuntia. Lento Shanghaista Tokioon oli vain 3 tuntia. Aasia on siitä mahtava paikka asua, että kaikki paikat ovat niin lähellä, tai no lähempänä kuin Suomesta menisi.

Saavuin Tokioon alkuiltapäivästä. Vesa oli töissä, joten käväisin vain hotellissa ja lähdin heti kaupungille paikkoja katselemaan. Tokio on todella kiehtova kaupunki ja ylipäätänsä pidän Japanista todella paljon. Jokapuolella on siistiä ja puhdasta ja yllättävän rauhallista ja hiljaista. Havahduin jälleen kävellessäni siihen, että autojen torvet eivät pauhaa, kuten tällä Shanghaissa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Tämä matka oli siis jo sinällänsä täydellinen syntymäpäivälahja ja olisi yksistäänkin riittänyt minulle, mutta lisää oli tulossa.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Ohjeistus missä jalankulkijan tulisi seistä ja odottaa liikennevalojen vaihtumista.

Japani, tuo automaattien luvattu maa...

Hotellin läheinen puisto oli kaunis ja rauhallinen. Puistoa kiertää lenkkeilyrata ja lenkkeilijöitä näkyikin todella paljon. Teki mieli itsekin lähteä juoksemaan, mutta ei ollut lenkkeilyvarusteita mukana.

Monen kadun kulmassa oli mystisiä kukkakimppuja köytettynä tankoon.

Roskat lajitellaan myös puistoissa.

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen oli illallisen vuoro. Pääsin Vesan työn puolesta mukaan illalliselle Tanskan Suurlähetystöön. Olipa hieno kokemus päästä käymään Suurlähetystössä ja vieläpä illallisella siellä.

Illallisen jälkeen otimme varaslähdön synttärijuhlintaan ja poikkesimme käymään Tokion yöelämässä.

Vilkkuvat lenkkarit on niin "last season". Vilkkuvat korkkarit on nyt IN...ainakin Tokiossa.

Lauantaina olikin sitten varsinainen juhlapäivä. Päivällä teimme kaikenlaista, mutta rauhalliseen tahtiin. Kävimme lounaalle aivan loistavassa sushipaikassa, jota Vesan japanilainen kollega suositteli. Ravintolassa oli vain kuusi paikkaa ja kaksi kokkia teki ruokailijoiden edessä sushia. Kävimme myös Ginzassa, jossa on iso ostoskatu. Sieltä ostettiin myös minun varsinainen syntymäpäivälahja...kannettava tietokone MacBook Pro! Lahja oli minun toiveeni mukainen, joten nyt voin tehdä kirjoitushommia ja opiskeluita muuallakin kuin kotikoneen ääressä.

Aurinkovarjoja.

Työmiehilläkin on uniformut.

Kävimme myös Akihabaran alueella, jossa on paljon elektroniikkakauppoja ja hassuja japanilaisia kahviloita, joissa on mitä kummallisempia hahmoja tarjoilijoina. Kävimme synttärijätskillä Maidreamin-ravintolassa. Ravintolassa ei saa kuvata (jätskistä otin salaa kuvan). Tämä oli todella erikoinen paikka ja huvittava monella tapaa jo siksikin, että tytöt puhuivat kimittämällä, he tanssivat ja leikittivät asiakkaita. Mutta tämä oli niin japanilaista touhua, että oli ihan pakko käydä täällä. Monet miesasiakkaat tykkäsivät tästä ihan tosissaan ja hassuttelivat yhdessä tarjoilijoiden kanssa pupun korvat päässä...

Vesan ja minun yhteinen jäätelöannos.

Tarjoilijatyttö ulko-ovella.

Ja sitten oli niitä elektroniikkakauppoja. Mitä täältä ei löydy, sitä ei tarvita...

 

Myynnissä oli myös paljon erilaisia nukkeja, joita japanilaiset tuntuvat kovasti keräilevän. 

Hotelli muisti niin ikään syntymäpäiväni (tai olihan siitä Vesa tietenkin jo etukäteen hotelliin ilmoittanut). Lauantaina huoneeseemme oli tuotu pullollinen kuohuvaa. Loistava aloitus iltaan!

Meidän illallinen oli yhdessä kaupungin suosituimmassa ja arvostetuimmassa ravintolassa. Ruoka oli aivan taivaallista, pääsee ehdottomasti niiden parhaimpien aterioiden joukkoon.

Jälkiruoka nautittiin drinkkien muodossa Park Hyatt-hotellin ravintolassa.

Kävimme myös Park Hyattin jazzbaarissa kuuntelemassa hyvää musiikkia.
Olemme Vesan kanssa innostuneet jazzista todella paljon.

Laujaja Scotty Wrightin kanssa.

Sunnuntaina emme jaksaneet mennä hotellin aamiaiselle, joten tilasimme aamiaisen huoneeseen.

Sunnuntaina olikin sitten aika palata kotiin Shanghaihin, jossa lapset jo meitä odottelivat.  Nyt mieli on niin onnellinen ja levännyt, että hyvin jaksaa tämän kolmeviikkoisen loppurutistuksen Shanghaissa.

Mitkään sanat eivätkä kuvat riitä kuvaamaan kuluneen viikonlopun tuntemuksiani. Tämä oli paras syntymäpäiväni ikinä! Puitteet juhlimiseen olivat mitä parhaimmat, upea kaupunki, todella hieno hotelli ja seura parasta mahdollista. Suurin kiitos viikonlopusta kuuluu Vesalle, joka teki juhlapäivästäni täydellisen. 

Kiitos Rakas!