Näkymiä

Parin viimeisen viikon aikana asuinalueellamme on pörränyt muuttoautoja toisensa perään. Hymyillen olen katsellut tätä näkymää ja miettinyt: "kohta on meidän vuoro".

Näkymä tiistaina kotikadullamme, muut muuttaa.

Samaan aikaan on myös muuttoliikettä toiseen suuntaan. Asuinalueemme talot ovat haluttuja ja näihin kuulemma jonotetaan, joten myös uusia muuttajia on näkynyt jonkin verran. Tämä on varmasti näkymä, jota moni muuttaja odottaa. Omat tavarat saapuvat ja saa vihdoinkin laittaa kodin kuntoon.

Näkymä keskiviikkona, uudet asukkaat ovat muuttaneet asuinalueelle.

Ja vihdoinkin koitti torstai ja MEIDÄN muutto alkoi. Ihana näkymä, kun kurkkasin ikkunasta ulos. Tervetuloa muuttomiehet, minä olen pakkaamiseni tehnyt ja nyt on teidän vuoro. Hetkessä talo oli myllätty ja ei aikakaan, kun rakkaat huonekalut peittyivät pahveihin ja kuplamuoviin. Osa tavaroista lähtee Suomeen ja osa Singaporeen. Vähän jännittää miten jako oikeasti onnistuu. Löytävätkö tavarat tiensä sinne minne pitääkin vai saammeko talvivaatteet Singaporeen ja kesävaatteet menevät Suomeen. Se nähdään sitten elokuussa...

Nämä tuolit ovat jääneet vähälle käytölle täällä Shanghaissa, jospa Singaporessa sitten enemmän...

Näkymä torstaina, meidän talo.

Ihana näkymä, kun talo tyhjenee.

Eilen pakattiin ruokahuoneen pöytä ja annoimme keittiönpöydän autokuskillemme, niinpä lapset söivät päivällisen ja iltapalan lattialla, porrastasanteen päällä. Tämä oli lapsista todella hauskaa, kuin olisi retkellä kuulemma. Onneksi tätä "retkeilyä" ei kestä kauaa.

Onnistuuhan se syöminen näinkin.

Tänään oli vuorossa viimeinen Crossfit-treeni täällä Shanghaissa. Eilen pyysin treeneissä tälle päivälle kovaa treeniä sanoilla "killer workout, please". Ja niinhän sitä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa...

Tämän päivän treeni oli todella kova, varsinkin kun ulkona oli se +25 astetta, eli oli kuuma jo valmiiksi ennen treeniä. Aamulla katsoin kännykästäni mitä treeni pitää sisällään ja mikä näkymä minua odottikaan...

Tunnin sisältö selvisi sitten paikan päällä ja se oli kyllä Killer. Muut treenaajat olivat todella iloisia tästä treenistä. Alussa meitä nauratti kovasti, treenin edetessä välillä vähän itketti ja tuntui, että ei tästä selvitä, mutta hienosti kannustimme toisiamme. Tunnin jälkeen taas nauratti, selvisimme sittenkin. Millaistahan se treenaaminen on sitten Singaporessa ulkosalissa ja 30 asteen helteessä...

Syypää mun hymyyn - rankka treeni. Hymy irtoo vielä ennen treeniä...

Päivän treenialue.

Pallo kainaloon ja juoksemaan, matkaa on VAIN 800 metriä...

Kiitos Icarus Crossfit, aivan mahtavia treenejä, aina mahtava tunnelma ja hyvää opetusta. Toivottavasti uusi sali Singaporessa on ainakin yhtä kiva paikka.

Valmentajat ja minä.

Tullessani treeneistä oli kodissa jo muuttomiehet pakkaushommissa. Pikaisen suihkun jälkeen hyppäsin viimeistä kertaa moponi kyytiin ja huristin Kerry Centeriin, jossa luovutin mopon sen uudelle omistajalle tai siis välittäjälle. Suomalainen ystäväni toimi välittäjänä ja mopon luovutuksen jälkeen ehdimme vielä yhdessä lounaalle ja kuulumisia vaihtamaan. Kiva piristys tämän muuttorumban keskellä.

Näkymä mopon peilistä.

Minä ja mopo, vielä kerran.

Portista ulos ja menoksi.

Otin mopostani kaiken ilon irti ja huristin kovaa, tukka hulmuten, vielä kerran. Ja päätinpä vielä lopuksi tehdä kuten kiinalaiset eli käyttää kännykkää mopolla ajettaessa. Ei fiksua, tiedän. Otin kuvan edessä olevasta liikenteestä (ajoin tässä vaiheessa kyllä todella hiljaa).

Hei sitten oma mopo, paljon vauhdikkaita ajoja uuden omistajan kanssa. Minun mopoilut on nyt mopoiltu ja jo viikon päästä hyppään taas auton rattiin Suomessa. JEE!!!

Huomenna muutamme hotelliin. Muutto on nyt ohi ja asunto lähes tyhjä. Huomenna vielä pakataan sänky, sohva ja tietokone. Niin ja Vesan vaatteet. Herra suvaitsee saapua pitkältä työreissultaan tänä iltana kotiin, tyhjään kotiin. Mutta hyvinhän tämä muutto ilman Vesaakin meni :) 

Ja lopuksi vielä näkymä takapihalta. Sininen taivas, paras läksiäislahja, upea näkymä!

Hei sitten Jinqiao, Green City ja koti. 

                                                                                   *

Ps. Eilen illalla oli vielä Onnin viimeinen kouluesitys. Mahtava näkymä, kun oma lapsi on tämän lapsijoukon keskellä esiintymässä ja laulamassa riemuissaan. Enää viisi päivää kesälomaan.

Once a Dragon, always a Dragon!