Sivut

torstai 28. toukokuuta 2015

Väsyttävä viikko


Että muuttaminen on sitten väsyttävää puuhaa. Tämä viikko on mennyt pitkälti edellisviikkojen tapaan. Laatikoita on pakattu ja kaappeja tyhjennelty sellaista vauhtia, että nyt ovat laatikot loppumassa. Jätetään siis suosiolla loput pakkaamiset muuttomiehille. Lastenhuoneet on aika lailla tyhjinä ja elämme kirjaimellisesti laatikoiden keskellä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin se on toisaalta kivaa. Silloin muutto tuntuu konkreettisemmalta ja tietää, että kohta se oikeasti tapahtuu. Meillä se muutto alkaa tasan viikon päästä, ensi viikon torstaina, kun muuttofirma saapuu tavaroita pakkaamaan. 

Onnin legokaappi - tyhjä.
Legot on pakattu laatikoihin. Helpottaa uudelleen kasausta Singaporessa.
Täällä taitaa olla Emman leluja...
Ruokahuoneen pöytä on peittynyt kaapeista kaivetuista tavaroista.
Tänään tuli myös viimeinen tavaratilauksemme DTL:stä. Nyt on kaikki se, mitä täältä suunniteltiinkin ostettu. Tällaista täydennystä kotimme Singaporessa saa.

Minun korukaappi.
Emman huoneeseen tilattu tuoli.
Parit tikkaat.
Aikoinaan DTL:stä tilaamamme TV-taso sai uuden maalipinnan.
 Lisäksi mukaan lähtee muutama romumarkkinoilta tehty löytö.

Lohikäärme ja penkki.
Tuoli.
Tai siis tuolit.
Arkku.
Ja tiedättekö mitä? Singaporessa bongasin jo uudet "romumarkkinat"! Kädet syyhyten odotan jo sinne pääsyä...

Eli muuttopuuhat ovat täällä hyvällä mallilla. Onneksi tällä viikolla oli vähän muutakin puuhaa muuttoasioiden lisäksi. Keskiviikkona kävin Onnin koulussa lounaalla. Onni oli tämän viikon tähti oman luokkansa keskuudessa ja keskiviikkona hän sai kutsua kouluun lounaalle haluamansa henkilön. Minut. Oli todella kivaa syödä lounasta yhdessä Onnin kanssa ja nähdä miten koulun ruokahuolto toimii. Täytyy kyllä sanoa, että varsin maukasta oli kouluruoka.



Opettaja ja oppilaat kattoivat Onnille ja minulle oman pöydän.
Viikon tähti-esittely.


Ja voi ei, tätä äidin ei ehkä olisi tarvinnut kuulla...ainakaan Onnin mielestä. Nimittäin Onnin luokalla oleva tyttö käveli ohi ja supatti Onnin korvaan: "olet varsinainen söpöläinen". Hymy on herkässä ja posket helottaa punaisina. Aika liikkistä ja äiti on tietenkin ylpeä omasta söpöläisestään.


Lounaan jälkeen koulun pihalla oli 4. luokkalaisten juomamyynti, joten jäin hetkeksi Onnin seuraan. 





Minun jokaisen viikon tähti!
Ja tänään torstaina oli sitten aika omaan hemmotteluun, vuorossa oli minun viimeinen kampaajakäyntini täällä Kiinassa. Ja tulihan siinä kampaamotuolissa tänään pienet unetkin otettua...väsymys ja uni iskee heti, kun hetkeksikin pysähtyy. Franck Provost-kampaamon Jodie on ollut aivan huippukampaaja ja jään kaipaamaan häntä. Pitääkin heti alkutöikseni Singaporessa etsiä niin manikyristi kuin kampaajakin. First things first...;) Jos siis etsit hyvää kampaajaa Shanghaista, niin suosittelen Jodielle menoa. Hän puhuu hyvää englantia ja hänen työhönsä voit luottaa. Hei sitten Jodie!

Tummemmalla ja enemmän omien hiuksieni värillä taas mennään.
Onneksi huomenna on jo viikonloppu, meidän viimeinen viikonloppu Kiinan kodissa (tai siis minun ja lasten, Vesahan on työmatkalla, taas). Jos sitä ainakin yrittäisi rauhoittua edes viikonlopuksi, yrittäisi katsoa vaikka pitkästä aikaa jonkin elokuvan ja yrittäisi pysyä hereillä elokuvan loppuun saakka...Yritetään siis!

Rentouttavaa viikonloppua!


maanantai 25. toukokuuta 2015

Synttärit Tokiossa

Toukokuun viimeinen viikko on alkanut täällä Shanghaissa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viikonloppuna juhlimme Vesan kanssa syntymäpäivääni ja siihen huipentuikin toukokuun juhlakuukausi. 

Olen halunut jo pitkään käydä Tokiossa ja nyt siihen tuli vihdoinkin mahdollisuus. Vesa oli Tokiossa työmatkalla viime viikolla ja niinpä minäkin lensin sinne perässä perjantaina. Työmatkan jälkeen jatkoimme omalla, kahdenkeskisellä lomalla, lasten jäädessä Shanghaihin kodinhoitajamme kanssa. Yhteinen aika teki hyvää, sillä ennen heinäkuuta emme ehdi montaa päivää yhdessä viettämään.

Lähdin matkaan perjantaina aamulla Hongqiaon lentokentältä. Tämä oli ensimmäinen lentoni tältä kentältä ja kenttä ei ollut ollenkaan hullumpi. Toki tämä on pieni lentokenttä, mutta koska liikennettäkin on vähemmän tuntui, että myös koneet lähtevät paremmin ajoissa kuin Pudongin kentältä. 


Hongqiaosta lento oli Hanedan lentokentälle, joka on lähempänä Tokion keskustaa kuin Naritan kenttä. Tokioon mentäessä kannattaa siis lentää sinne, sillä lentokentältä ajaa keskustaan taxilla vain n. 20 minuuttia. Naritan kentältä keskustaan kestää n. 1,5 tuntia. Lento Shanghaista Tokioon oli vain 3 tuntia. Aasia on siitä mahtava paikka asua, että kaikki paikat ovat niin lähellä, tai no lähempänä kuin Suomesta menisi.

Saavuin Tokioon alkuiltapäivästä. Vesa oli töissä, joten käväisin vain hotellissa ja lähdin heti kaupungille paikkoja katselemaan. Tokio on todella kiehtova kaupunki ja ylipäätänsä pidän Japanista todella paljon. Jokapuolella on siistiä ja puhdasta ja yllättävän rauhallista ja hiljaista. Havahduin jälleen kävellessäni siihen, että autojen torvet eivät pauhaa, kuten tällä Shanghaissa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Tämä matka oli siis jo sinällänsä täydellinen syntymäpäivälahja ja olisi yksistäänkin riittänyt minulle, mutta lisää oli tulossa.


Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Ohjeistus missä jalankulkijan tulisi seistä ja odottaa liikennevalojen vaihtumista.

Japani, tuo automaattien luvattu maa...
Hotellin läheinen puisto oli kaunis ja rauhallinen. Puistoa kiertää lenkkeilyrata ja lenkkeilijöitä näkyikin todella paljon. Teki mieli itsekin lähteä juoksemaan, mutta ei ollut lenkkeilyvarusteita mukana.







Monen kadun kulmassa oli mystisiä kukkakimppuja köytettynä tankoon.




Roskat lajitellaan myös puistoissa.







Pienen kaupunkikierroksen jälkeen oli illallisen vuoro. Pääsin Vesan työn puolesta mukaan illalliselle Tanskan Suurlähetystöön. Olipa hieno kokemus päästä käymään Suurlähetystössä ja vieläpä illallisella siellä.




Illallisen jälkeen otimme varaslähdön synttärijuhlintaan ja poikkesimme käymään Tokion yöelämässä.







Vilkkuvat lenkkarit on niin "last season". Vilkkuvat korkkarit on nyt IN...ainakin Tokiossa.


Lauantaina olikin sitten varsinainen juhlapäivä. Päivällä teimme kaikenlaista, mutta rauhalliseen tahtiin. Kävimme lounaalle aivan loistavassa sushipaikassa, jota Vesan japanilainen kollega suositteli. Ravintolassa oli vain kuusi paikkaa ja kaksi kokkia teki ruokailijoiden edessä sushia. Kävimme myös Ginzassa, jossa on iso ostoskatu. Sieltä ostettiin myös minun varsinainen syntymäpäivälahja...kannettava tietokone MacBook Pro! Lahja oli minun toiveeni mukainen, joten nyt voin tehdä kirjoitushommia ja opiskeluita muuallakin kuin kotikoneen ääressä.





Aurinkovarjoja.
Työmiehilläkin on uniformut.


Kävimme myös Akihabaran alueella, jossa on paljon elektroniikkakauppoja ja hassuja japanilaisia kahviloita, joissa on mitä kummallisempia hahmoja tarjoilijoina. Kävimme synttärijätskillä Maidreamin-ravintolassa. Ravintolassa ei saa kuvata (jätskistä otin salaa kuvan). Tämä oli todella erikoinen paikka ja huvittava monella tapaa jo siksikin, että tytöt puhuivat kimittämällä, he tanssivat ja leikittivät asiakkaita. Mutta tämä oli niin japanilaista touhua, että oli ihan pakko käydä täällä. Monet miesasiakkaat tykkäsivät tästä ihan tosissaan ja hassuttelivat yhdessä tarjoilijoiden kanssa pupun korvat päässä...

Vesan ja minun yhteinen jäätelöannos.


Tarjoilijatyttö ulko-ovella.
Ja sitten oli niitä elektroniikkakauppoja. Mitä täältä ei löydy, sitä ei tarvita...

 

Myynnissä oli myös paljon erilaisia nukkeja, joita japanilaiset tuntuvat kovasti keräilevän. 
Hotelli muisti niin ikään syntymäpäiväni (tai olihan siitä Vesa tietenkin jo etukäteen hotelliin ilmoittanut). Lauantaina huoneeseemme oli tuotu pullollinen kuohuvaa. Loistava aloitus iltaan!




Meidän illallinen oli yhdessä kaupungin suosituimmassa ja arvostetuimmassa ravintolassa. Ruoka oli aivan taivaallista, pääsee ehdottomasti niiden parhaimpien aterioiden joukkoon.








Jälkiruoka nautittiin drinkkien muodossa Park Hyatt-hotellin ravintolassa.

Kävimme myös Park Hyattin jazzbaarissa kuuntelemassa hyvää musiikkia.
Olemme Vesan kanssa innostuneet jazzista todella paljon.
Laujaja Scotty Wrightin kanssa.
Sunnuntaina emme jaksaneet mennä hotellin aamiaiselle, joten tilasimme aamiaisen huoneeseen.

Sunnuntaina olikin sitten aika palata kotiin Shanghaihin, jossa lapset jo meitä odottelivat.  Nyt mieli on niin onnellinen ja levännyt, että hyvin jaksaa tämän kolmeviikkoisen loppurutistuksen Shanghaissa.

Mitkään sanat eivätkä kuvat riitä kuvaamaan kuluneen viikonlopun tuntemuksiani. Tämä oli paras syntymäpäiväni ikinä! Puitteet juhlimiseen olivat mitä parhaimmat, upea kaupunki, todella hieno hotelli ja seura parasta mahdollista. Suurin kiitos viikonlopusta kuuluu Vesalle, joka teki juhlapäivästäni täydellisen. 

Kiitos Rakas!