Kiinan kansallismaisemissa - osa 2

Kiinan kansallismaisemissa kuvasarja jatkuu...

Pyöräretki

Viime lauantaina lähdimme heti aamusta pyöräretkelle. Ajoimme yhteensä n. 15 kilometriä ja olimme reissulla n. 5 tuntia, sisältäen pysähdykset ja lounaan. Lauantaina sää oli taas lämpimämpi kuin perjantaina. Pyöräretkellä näimme kaikenlaista ihmeellistä ja meille niin epätavallista. Pyöräilymaisemat vaihtuivat välillä pikkuteistä mutapoluiksi, mutta se ei menoa haitannut. 

Minun Giant-pyöräni, pinkki tietenkin...

Vietnamin pyöräretkeen verrattuna Emman pyörä koki melkoisen upgreidauksen. Tällä kelpasi ajaa.

Opas kertoo riisinviljelystä.

Tällä pellolla kasvaa pian riisi.

Pyöräily oli kivaa!

Kaivo.

Pyykinpesua.

Välillä tiet olivat hyvässä kunnossa...

Ja välillä eivät niin hyvässä kunnossa...

Lapset päättivät poseerata nyt näin.

Ja me Vesan kanssa näin.

Ankan pesua ennen grilliin päätymistä.

Pyörät kainaloon ja sillan yli.

Mihin suuntaan? 

Joella oli tungosta...onneksi kävimme jokiajelulla perjantaina.

Vainajien muistaminen

Viimeisen kahden viikon ajan Kiinassa oli vainajien muistelun ajankohta. Tämä tarkoittaa sitä, että perheet käyvät omaisten haudoilla muistelemassa kuolleita. Kaupungeissa kuolleita ei enää haudata, vaan ruumiit poltetaan ja kaupunki määrää paikan, johon vainajan tuhkat ja näin ollen myös ns. hautapaikka sijoitetaan. Hauta on seinä, jossa on vainajien nimiä ja jonka eteen omaiset voivat tulla muistelemaan kuollutta omaistaan. Maaseudulla hautaaminen on vielä erilaista. Kun ihminen kuolee, hän ruumiinsa laitetaan puulaatikkoon. Perhe etsii kuolleelle hautapaikan lähiympäristöstä. Mikäli hautapaikka ei jostain syystä ole sopiva tai perhe löytää paremman hautapaikan, avataan vanha hauta kahdeksan vuoden kuluttua hautaamisesta ja vainajan luut sijoitetaan uuteen hautaan. Tavallista on, että vainajat haudataan vuorille. Näimme pyöräretkellämme paljon hautoja.

Punaiset laput haudoissa kuvastavat sinne haudattuja ihmisiä ja usein niissä lukee vainajan nimi. Eli esim. yllä olevan kuvan hautaan on haudattu neljä ihmistä. Kiinalaisilla on uskomus, että sielu jakautuu kuoleman jälkeen kahteen osaan. Toinen osa sielusta menee taivaaseen ja toinen osa maan alle. Taivaaseen menevän puolen vuoksi haudoilla poltetaan suitsukkeita. Maan alle menevälle sielunpuolikkaalle taas tuodaan ruokaa, yleensä possua, kanaa ja hedelmiä sekä rahaa, koska hänen uskotaan niitä tarvitsevan. Toki hautoihin ei liimata oikeata rahaa, vaan paperikopio rahasta. Lisäksi haudoilla ammutaan papaatteja, jotka karkoittavat haudoilta pahat henget pois. Jokaisen sukulaisen on käytävä noiden kahden viikon aikana haudalla muistelemassa kuolleita omaisiaan. Kiinalaiset pitävät kuolleita suuressa arvossa ja uskotaan, että pitämällä vainajista huolta maan päällä, kuolleiden omaisten sieulut antavat heille suojelusta.

Muistelu käynnissä.

Ja sitten papaatit räiskymään. Meteli on kova!

Yangshuon markkinat

Lauantai-iltana kävimme Yangshuon iltamarkkinoilla. Emma osti vaikka mitä pientä tuliaista kavereille Suomeen vietäväksi. Tunnelma markkinoilla oli rento, joskin hyvin meluisa ja välillä kovin tiivis. Kukaan ei tuputtanut väkisin mitään ja rauhassa sai katsella myyntikojuja, ottaa kuvia ja tietenkin tinkiä hinnoista sen minkä vain jaksoi...ja minähän jaksoin :)

Emma varjo-ostoksilla.

Illallisella maistoimme kiinalaista viinaa. Tämä pullo lähti muistoksi kotiin.

Kylän elämää

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä ehdimme vielä kävellä hetken kylässä ja tutkia paikkoja hieman tarkemmin. Ihmiset olivat täällä aivan uskomattoman ystävällisiä. Kukaan ei tuijottanut meitä ulkomaalaisia, turisteihin on kaiketi jo niin totuttu ja lisäksi he antavat turistien vapaasti kävellä niin talojen pihapiireissä kuin ottaa kuviakin.

Menopelejä.

Kaivo.

Lihakauppa.

Huussi.

Kohtaamisia

Mikä tekee tästä paikasta niin kiehtovan, kauniin luonnon lisäksi, on siellä asuvat ihmiset ja eläimet. Tiedätte varmasti jo, että tykkään kuvata ihmisiä ja täällä siihen oli erittäin hyvät mahdollisuudet. Vain kaksi kertaa tuli pyyntö, että kuvia ei oteta.

Elämä oli täällä niin rauhallista ja jollain tavalla niin pysähtynyttä. Voi vain kuvitella millaisia tarinoita näillä ihmisillä olisi kerrottavana...

Tytöt riisipellolla.

Suloinen koira vai mitä? Koirien osalta tulevaisuus ei ole kovin valoisa. Nimittäin Kiinan maaseuduilla edelleen, vielä tänäkin päivänä, syödään koiranlihaa. Koiraa syödään, jotta sää olisi maanviljelykselle suotuisampi. Vanhat uskomukset ovat vielä vahvasti läsnä, mikä on tietenkin koirien kannalta kurja juttu.

Pojan leikkikavereina ovat elävät ravut...ja hauskaa näyttää olevan.

Lihakauppias.

Poika ja kana.

Pappakerho.

Ja niin oli aika hyvästellä pikku kylämme ja lähteä kotimatkalle. Nämä maisemat ovat piirtyneet verkkokalvoille hyvin pitkäksi aikaa!

Ja koska matkaan lähdettiin myöhässä on myös hyvä palata kotiin myöhässä...Lentomme oli nimittäin jälleen n. 1,5 tuntia myöhässä...Mutta hei, THIS IS CHINA!