Xin Chao Vietnam!

Xin Chao ja terveisiä Vietnamista, Da Nangista. Lähdimme sinne kiinalaista uutta vuotta pakoon ja hyvä niin, sillä rakettien pauke oli kuulemma Shanghaissa aikamoista. Ehdimme yhden päivän "nauttia" rakettien räiskeestä ennen lähtöämme. Loma tuli meille kaikille enemmän kuin tarpeeseen vaikka jouluisesta Filippiinien lomasta ei olekaan kuin kuusi viikkoa (tuntuu kyllä, että siitä olisi jo enemmän aikaa). Lapsilla on ollut kiirettä koulussa ja minulla opiskeluiden kanssa (ja kylläpä varsinaiset koettelemukset tulivatkin opiskeluja  viimeistellessä, mutta niistä lisää ehkä joku toinen kerta.) ja Vesakin oli reilun kahden viikon työmatkalla ennen lomaa. Oli siis kiva pakata laukut ja lähteä perheen kanssa viettämään lomaviikkoa lämpimään. Aurinkoa ja lämpöä Vietnamissa riittikin. Oli myös jollain tavalla rentouttavaa lähteä kohteeseen, joka oli jo tuttu. Olimme samassa paikassa vuosi sitten. Kuten jo aikaisemminkin sanoin, emme yleensä yövy samoissa hotelleissa, vaikka kohde tuttu olisikin. 

Nyt teimme kuitenkin poikkeuksen. Hotelli ja Da Nang tekivät meihin sellaisen vaikutuksen, että oli aivan pakko mennä uudestaan. Lapsista oli myös hauskaa mennä tuttuun paikkaan ja sattuipa kivasti, että myös leikkipaikan henkilökunta muisti lapset. Ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, kun leikkipaikkaan astuessamme hoitajat sanoivat iloisesti: "Hei Onni ja Emma". Lapset muistivat myös hoitajatytöt ja viikon aikana leikkihuoneen ovi kävi tiheään, kun lapset ravasivat siellä vähän väliä. Lapset siis leikkivät, uivat ja tekivät myös paljon läksyjä, joita saivat koulusta loman ajaksi. Me Vesan kanssa kävimme aamuisin treenaamassa ja makoilimme rannalla. Illalla maistui virkistävä drinkki rantabaarissa ennen illallista. Teimme viikon aikana myös kaksi retkeä, jotka toivat kivaa vaihtelua auringossa makoiluun. 

Tällä kertaa ajattelin, että en varmasti ota paljoa kuvia matkalta, koska viimeksi kuvasin aika paljon. Aikaisemmat blogini Vietnamin matkalta löytyvät täältä, täältä ja täältä. Mutta...kotona huomasin, että kännykässä oli 403 kuvaa ja kamerassa 836! Että silleen, se siitä kuvien ottamisesta ;) Kuvien läpikäymisessä menikin enemmän aikaa, kuin olin ajatellut. Kaikista kuvista olen nyt poiminut kuvat tähän blogiin ja varoituksena sanon, että kuvia on tässäkin paljon...

HOTELLIALUE - 

INTERCONTINENTAL DANANG SUN PENINSULA RESORT 

Edelleen kaunista ja paljon ihania pieniä tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia. Hotelli sijaitsee apinavuorella, joka on kautta aikojen ollut tunnettu villinä elävistä apinoistaan. Se inspiroi myös mitä ilmeisimmin hotellin suunnittelijoita, sillä apinapatsaita on hotellissa paljon. Viime vuonna meille sanottiin, että välillä apinoita voi nähdä myös hotellin lähellä olevissa puissa, me emme kyllä nähneet mitään. Mutta tänä vuonna näimmekin sitten apinoita lähes joka päivä. Oli kiva uima-altaassa köllötellä ja katsella, kun apinat korkealla vuoren rinteellä hyppivät puiden oksilta toisille. Apinat ovat melko isoja, joten ne havaitsee hyvin kaukaakin. Onnista ja Emmasta oli hauskaa ajella hissillä ylös alas ja bongata apinoita. Me näimme Red shanked douc -apinoita, jotka ovat yksiä maailman harvinaisimmista apinoista. Yhdestä apinasta nappasin kuvankin, mutta se on niin kaukaa, että tässä netistä poimittu kuva apinarodusta.

Ja tässä minun kuva, siellä puussa se apina istuu...

Hotellin "omat" apinat olivat myös hauskoja...

Hissiapina...

Pissaava apina. Alhaalla näkyy hotellin ranta.

 Ja sitten oli tietenkin nämä meidän omat apinat, milloin missäkin touhussa...

Pyörässä.

Hiekkatunnelin kaivamista rannalla.

Toisen peittämistä hiekalla...

Älä tule paha kakku...

Kuin kaksi marjaa...

Uimista.

Äidin kanssa rannalla.

Isin kanssa rannalla.

Leikkipaikassa.

Rannalla.

Illalliselle lähdössä.

Shakkipeli käynnissä.

Koko perhe rannalla.

Hotellin rannalla kelpasi köllötellä. Hiekka oli pehmeää ja ranta muutenkin siisti (vain hotellin omassa käytössä). Rannalla oli hiljaista, mitä nyt muutama mölyävä kiinalainen oli tännekin eksynyt. Onneksi he eivät viihdy rannalla kauaa...

Rantapojat jakoivat hedelmiä syötäväksi ja kylmiä kurkkuviipaleita silmien päälle laitettavaksi.

Rantalisko.

Hotellin ranta ylhäältä ravintolasta kuvattuna.

Ranta iltahämärässä.

Uima-altaan vesi oli ihanan virkistävää. Pulahdin veteen vain muutaman kerran, koska en erityisemmin pidä uimisesta.

Rannan drinkkibaari.

Hissi vie ja tuo...

Hissipysäkki rannalla.

PYÖRÄRETKELLÄ

Lomaviikolle osui yksi vähän pilvisempi päivä ja silloin olimmekin sopivasti sopineet pyöräretken oppaamme kanssa. Menimme ensin autolla Hoi Aniin ja sieltä jatkoimme pyörillä matkaa halki riisipeltojen. Ajoimme pyörillä useita kilometrejä ja olimme hämmästyneitä, kuinka hyvin lapset jaksoivat ajaa pyörillä, sillä kuuma oli. Lisäksi Hoi Anissa oli vielä uuden vuoden juhlinnat käynnissä ja ihmisiä liikenteessä poikkeuksellisen paljon. Mutta hienosti lapset menivät kanssamme mopojen ja autojen keskellä, vaikka välillä vähän jännittikin. Pyörät eivät olleet aivan viimeisintä mallia, mutta kyllä niillä ajaa pystyi. Matkalla nähtiin vaikka mitä mielenkiintoista. En viitsinyt aina pysäyttää koko karavaania, joten napsin kuvia pyörän selästä...

Menopelimme.

Välillä tiet olivat hyvässä kunnossa...

Ja välillä eivät niinkään...

Hautausmaa oli riisipeltojen vieressä ja lehmät käyskentelivät täällä vapaasti.

Vanhojen talojen pihoilla näkee vielä hautausmaita, jotka ovat nyttemmin jo kiellettyjä. 

Riisipelto.

Pysähdyimme retkellämme vihannestarhalla, jossa oli jos jonkinlaisia viljelyksiä ja ahkeria työntekijöitä.

Ruohosipulia, nam!

Lehmät hölkällä.

 Lisäksi pysähdyimme kalastajakylässä, jossa pääsimme pienelle koriveneajelulle...

Tässä valmistuu...

...sormukset Vesalle ja minulle.

Onni sai päähineen.

Ja Emma myös.

Kalastajakylässä oli hyvin värikkäitä veneitä.

Pyöräretken päätteeksi pysähdyttiin vielä Hoi Aniin. Kiersimme kaupungin viime vuonna (katso blogi viime vuodelta tästä), joten nyt teimme vain pienen pyörähdyksen kaupungilla.

MARMORIVUORET (MARBLE MOUNTAINS)

Vierailimme marmorivuorilla yhtenä päivänä. Marmorivuoret sijaitsevat Da Nangissa. Vuoret koostuvat viidestä eri vuoresta, joissa kaikissa on lukuisia tunneleita, luolia, buddha ja hindu pyhäikköjä. Da Nangissa oli Vietnamin sodan aikaan yksi amerikkalaisten lentotukikohdista. Hoi Anin kaupunki säästyi hyvin pitkälti pommituksilta, mutta muualla lähialueilla pommitukset olivat sitäkin rajummat. Marmorivuorilla sijaitsi Vietnamilaisten sotilaiden kenttäsairaala. Kun portaita kipuaa ylös, voi vain kuvitella millaista on ollut kantaa haavoittuneita ylös vuorille. Oppaamme kertoi, että piilopaikka oli oiva, koska amerikkalaiset eivät tienneet luolien olemassaolosta.

Ja eikun kiipeämään...

Puolivälissä matkaa löytyi buddhapatsas.

Korkeammalta vuorelta löytyi lisää nähtävää...

Ja lopulta, vuoren päällä "piilossa" ollut Vietnamilaisten sotasairaala.

Sairaala.

Auringon säteet valaisivat luolaa.

Alas on aina helpompi mennä, tai niinhän sitä ainakin luulisi. Jyrkät ja hyvin epätasaiset olivat nämä portaat.

MY SO'N - TEMPPELIALUE

Vuorivierailun jälkeen lähdimme katsomaan temppeleitä. My So'nin hindutemppelialue sijaitsee n. 70 kilometrin päässä Da Nangista. Temppeleiden historia on värikäs. Lyhkäisyydessään temppelit rakennettiin 400-1400-luvuilla. Erinäisissä sodissa temppeleiden alkuperäiset rakentajat ja käyttäjät ajettiin asuinseudultaan etelämpään mm. Kambotseaan ja temppelit "unohdettiin" vuosisadoiksi. Ranskalaiset löysivät temppelialueen sattumalta vuonna 1898. He tekivät alueella korjaustöitä vuosina 1939-1943. Alueella sijaitsi parhaimmillaan lähes 70 temppeliä. Nyt jäljellä on enää muutamia ja niistäkin monet erittäin huonossa kunnossa. Suuri osa temppeleistä tuhoutui Vietnamin sodan aikana, kun amerikkalaiset pommittivat aluetta viikon ajan. Temppelialueen ympärillä on edelleen maamiinoja sodan jäljiltä ja temppelialueen ulkopuolella liikkuminen on kielletty. Kaksi vuotta sitten alueelta löydettiin vielä täysin toimintakykyinen pommi. Amerikkalaisten pommituksista on näkyvissä vielä merkkejä maastossa lukuisten kraatereiden muodossa. Nykyään My So'nin temppelialue on UNESCO:n suojelukohde.

Onni seisoo alueelta kaksi vuotta sitten löytyineiden pommien vieressä.

Temppelilaakso on kaunis.

Emma löysi valtavan lehden. 

Kraateriin syntynt lampi.

Pommitusjälkiä nurmikolla.

Kuin myös tässä. 

Siinä oli meidän lomakuulumiset Vietnamista. Shanghaissa satoi vettä ja oli todella kylmä, kun palasimme viime lauantaina kotiin. Ns. takatalvi tuli Shanghaihin. Hyi, olisinpa voinut jäädä lämpimään...

Ehkäpä me vieläkin palaamme tänne uudelleen...

*

Ps. Lomaviikko numeroina:

Aurinkoisia päiviä 7

Treenipäiviä 6

Luettuja Seiska-lehtiä 8

Luettuja Me Naiset-lehtiä 4

Uintikertoja 3

Kulutettuja aurinkorasvapurkkeja 3

Drinkkejä...en muista enää...

Ehkäpä tähän onkin hyvä lopettaa listaus ;)