Suomi kuudessa päivässä!

#Kaverit! #Illanviettoa! #Mäki! #Makuja! #Ostoksia!

Siinä lyhyesti kiteytettynä kulunut kuuden päivän lomani Suomessa ihan hästägeillä laitettuna. Moni tuntuu näitä käyttävän ja itse ärsyynnyn koko häshtägien käytöstä, enkä oikein ymmärrä pointtia niiden käyttöön nykyaikana, mutta käytetään niitä nyt tämän ensimmäisen ja viimeisen kerran... 

Loma tuli enemmän kuin tarpeeseen, vaikka onhan tässä koko alkuvuosi lomailtukin siellä sun täällä. Mutta tämä olikin minun OMA loma ja se tuntui mahtavalta. Viikon ajan sain keskittyä vain itseeni ja ystävien tapaamiseen. Kieltämättä aamulla Shanghaista lähtiessä riipaisi sydäntä, kun Emma itki ja toivoi, ettei äiti lähtisi matkalle. Mutta se tunne karisi nopeasti, sillä aikatauluni viikolle oli hyvin kiireinen ja etukäteen täyteen buukattu.

Japanin matkan ja Suomeen lähdön välillä oli vain kaksi päivää ja ne päivät olivatkin minulle kiireisiä. Tein pakastimeen ruokaa valmiiksi, leivoin mokkapaloja, kirjoitin ohjeita niin aiyille kuin Vesallekin. Näitä kaikkia tehdessäni huomasin, kuinka paljon oikeastaan kotona teen asioita. Sitä helposti ajattelee olevansa vain kotiäiti, mutta erityisesti täällä ulkomailla se rooli korostuu ja muodostuu perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeäksi. Kotona oleva puoliso on vastuussa niin kodin- ja arjenpyörittämisestä kuin lasten kouluasioistakin toisen keskittyessä pääosin vain työntekoon. Ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Näissä olosuhteissa olisi mielestäni liikaa vaatia toista osallistumaan tasapuolisesti kaikkeen. Tuntui kuitenkin hassulta antaa ohjeita niinkin yksinkertaisista asioista kuin lasten kouluvaatteista tai koulueväistä, mutta toisaalta eihän Vesa tiedä milloin lapsilla on liikuntapäivä ja mitä eväitä he ottavat kouluun. 

Kouluvaatteet valmiina.

Matkaan päästyäni niin kaikki ohjeet kuin ikäväkin kaikkosivat. Onhan se nyt aika kivaa istua lentokoneessa yksin, juoda vähän viiniä ja katsoa Kummelia! 

#Kaverit!

Suomen päässä aikaa ei ollut lepäilyyn vaan aikataulu oli tiivis. Jo seuraavana päivänä Suomeen saapumisestani lähdin ystäväporukan kanssa Tahkolle. Tämä ystäväporukka on minulle hyvin erityinen ja läheinen ja se on myös vuosien saatossa saanut muutaman uuden jäsenen. Ystävyytemme alkoi yhteisessä työpaikassa heti palattuani Lontoosta Suomeen vuonna 2005 ja se on kestänyt nyt jo 10 vuotta. Olemme pyrkineet tapaamaan aina vähintään kaksi kertaa vuodessa. Entisessä työpaikassani on ollut tapana tehdä hiihtoreissu näin keväisin ja viime vuosina matka on tehty Tahkolle. Olen ollut mukana reissussa kerran aikaisemmin, muutama vuosi sitten, ja tänä vuonna päätin lähteä taas mukaan. Matkalaisia oli mukana reilut 50 henkeä, mutta meidän mökissä oli 12 henkeä. 

Joten ei muuta kuin matkaan, bussi lähtee Vantaalta kohti Nilsiää ja Tahkoa...

Mukaan lähti myös "Matti" ;)

Kavereista kun on puhe oli kiva nähdä taas ystäväni Katja, joka on kaveriporukastamme minulle uusin tuttavuus. Tosin tunnettu on jo pari vuotta.

Ystävykset.

Ja tietysti minulla oli mukana matkassa myös Selfie-keppi. Sillä otettiin ryhmäkuva. 

Testataan toimiiko keppi...ei tartte hymyillä ;)

Ryhmäkuva!

#Illanviettoa!

Illanvietto mökissämme sujui mukavasti kuulumisia vaihtaen, paljussa lilluen ja saunassa hikoillen. 

Paljussa.

Niin perjantaina kuin lauantainakin ilta jatkui mökkeilyn jälkeen myös Piazza-yökerhossa. Perjantaina esiintyjänä oli Steve'n' Seagulls. Mielenkiintoinen bändi, joka soittaa cover-biisejä.

Lauantaina esitysvuorossa olivat Ressu ja Jussi. Mutta sitä ennen piti tietenkin käydä Kunkussa After Ski:ssä tanssimassa monot jalassa pöydällä...

Kippis!

Ressu ja Jussi! 

#Mäki!

Täytyy kyllä sanoa, että hiihdon suhteen tuli pieni downgreidaus Japanin matkan jälkeen. Näitä kahta ei voi edes verrata toisiinsa. Maisemat olivat Tahkolla upeat, ilma raikas ja aurinkoinen, mutta mäet TODELLA jäiset. Pyllähdin kerran pyrstöllenikin jäisessä mäessä ja lukkiuduin keskelle mäkeä. Vähintäänkiin outoa sillä Japanissa sitä ei tapahtunut. No pieni viskihörppy taskumatista auttoi...Pitäähän sitä nyt jokaisella naisella oma taskumatti olla...

Niin ja sopivasti lauantaina myös tuli todistettua auringonpimennys. (Muutama kuva on lainattu kavereilta, jotka saivat napattua hienommat rinne- ja aurinkokuvat.)

Mökin rannasta, jään yli mäkeen.

Jäällä.

Panorama-baari.

Auringonpimennys.

Lauantaina meillä oli myös hiihtoporukan perinteinen rinnerieha, jossa on makkaranpaistoa ja pientä kisailua. Lisäksi minun kaveriporukalla on ollut viime vuosina tapana pukeutua rinneriehaan karhupukuun. En enää edes muista, mistä tämä "perinne" on lähtöisin. Minun karhupukuni pääsi nyt ensikertaa lumille...

Kisa alkamassa.

#Makuja!

Suomen lomalla ei ainakaan tullut nälkä. Viikkoon mahtui ihania herkkuja ja maukkaita ruokia...

Mummilla: Teetä ja mustikkapiirakkaa!

Kahvilla ystäväni Ninan kanssa: Latte!

Välipalaherkku!

Aamiainen kotona: Rahkaa!

Aamiainen Helsingissä Fazerin kahvilassa: Croissant ja Latte!

Päiväruoka ABC:llä matkalla Tahkolle: Lihapullia ja perunamuussia!

Mökki: Illallinen on katettu!

Lämmikettä Tahkolla: Minttukaakao!

Panorama-baari: Hodari!

#Ostoksia!

Pyörähdys Helsingissä ja pieniä ostoksia...mukaan tarttui ainakin meikkiä, pari urheilupaitaa, kirjoja lapsille, karkkia, keksiä, lehtiä...Oli kiva huomata, että Helsinki alkaa pikkuhiljaa heräilemään kevääseen.

Aamu Aleksanterinkadulla.

Stockmannin kellon alla.

Kolme seppää.

Espa.

Piipahdus manikyyrissä. Kiitos jälleen HEIDI!

Lomaviikko kului yhdessä hujauksessa ja silti tuntuu, että ehdin tehdä viikon aikana vaikka ja mitä. Koti oli lähinnä kääntymispaikka, mutta mitä sitten, eipä siellä ole juuri huonekalujakaan, joten ei siellä niin jaksa olla. Oma pihakin oli vielä vähän talvimoodissa...mutta kohta on kesä ja sitten minä olen taas pihan kimpussa. Heippa koti, vähäksi aikaa!

Tiistaina istuinkin sitten jo lentokentällä odottamassa Kiinaan lähtöä. Lentokentällä oli kiva istuskella ja mutustella kulunutta lomaa. Väsymys oli kova ja toiveena oli saada nukuttua koneessa. Muutamat herkut vielä nassuun ennen koneeseen nousua.

Joku taisi kuulla toiveeni, sillä lentokone oli aika tyhjä ja yllätyksekseni minun vieruspaikka oli tyhjä. IHANAA! Sain siis levittäytyä nukkumaan kahdelle penkille ja nukuin koneessa reilut 5 tuntia, heräämättä kertaakaan!

Hei hei Suomi! Vaikka täällä oli kiva käydä, on kiva palata kotiin perheen luokse. Silti lähtö on aina riipaisevaa ja muutama kyynel vierähtää poskelle koneen noustessa ilmaan...mutta ei siksi, että jäisi ikävä vaan siksi, että lomalla oli niin kivaa!

Kohta mennään!

Hop!

Ilmassa!

Perillä!

Ja vihdoin kotona, lasten luona. Aikaeroväsymystä on vielä, mutta eiköhän se arki tästä pikkuhiljaa taas palaudu.

JES, karkkituliaisia!

Äidin rakkaat!

Enää 12 viikkoa ja sitten tulemme koko porukka lomalle Suomeen. Aika pian siis! Sitä ennen on vielä monta asiaa hoidettavana täällä Shanghaissa ja kestittävä muutama Suomesta tuleva vieraskin, unohtamatta tietenkään myös muutamaa reissua. Huh, riittääköhän toi 12 viikkoa...ja ehdinkö hoitaa kaikki asiat...se jää nähtäväksi.

                                                                                              *

Ps. Korvamato soittaa näitä kolmea kappaletta koko ajan, taisi tulla kuunneltua muutama kerta loman aikana. Näinköhän ne vielä kesälläkin soivat Suomessa...ja korvassa.

1. Sanni: 2080-luvulla

2. Mikael Gabriel: Älä herätä mua unesta

3. Haloo Helsinki!: Beibi