Ihana arki

Ihana arki, sitähän minä odotin lasten loman loputtua. Ja niin arki on palautumassa pikku hiljaa. Lapset ovat palanneet kouluun hyvin innoissaan ja kouluaamujen heräämiset klo 6.10 ovat sujuneet hyvin. Lapset ovat iloinneet koulupäivistä, kavereista ja jopa läksyt on tehty ihan hyvillä mielin. Kauankohan tätä jatkuu...

Viime päivinä olen rauhassa saanut hoitaa paljon asioita, jotka jäivät tekemättä lasten ollessa kotona. Kävin läpi sähköpostit ja kouluasiani, maksoin laskuja ja tutkailin myös meidän perheen kevään aikataulua. Näyttää siltä, että edessä on hyvin kiireinen kevät ja uskomatonta, että nyt ollaan jo tammikuun loppupuolella. Ihan järjetöntä vauhtia tämä aika menee. Huomasin myös, että kesälomaan on enää vain n. 5 kuukautta! Ennen kesälomaa meillä on tiedossa kuitenkin vielä vaikka ja mitä. On matkustelua ja huhtikuussa tulee vieraita Suomesta. Lisäksi suunnittelen uusia kuvausmatkoja Shanghain lähiympäristöön. Näistä reissuista kerron luonnollisesti myös täällä blogissani. 

Matkustelun ja vieraiden ohella pitäisi myös opiskella. Opiskelujen osalta vuosi on lähtenyt vähän nihkeästi käyntiin. En selkeästikään ole yhtä innostunut nyt opiskeltavasta johtamisen kurssista kuin olin laskentatoimesta. Kurssi on kuitenkin suoritettava ja kello käy, joten edessä on jälleen muiden tekemisten karsimista. Ensimmäisenä putoavat pois lounaat ja kahvittelut ystävien kanssa, seuraavaksi Kiinan tunnit ja viimeiseksi myös iltavapaat eli tiedossa on lukemista lasten mentyä nukkumaan. Tämä kaikki siis tulevan kuukauden sisällä. Kiinan opiskeluiden osalta minulla on pientä motivaation hakua. Opiskelut etenevät hitaasti, eivätkä ehkä niin hyvin kuin haluaisin. Opettajani haluaisi minun menevän taas tasokokeeseen alkukesästä, mutta saa nähdä riittääkö minulla aikaa ja halua siihen. Veikkaan että halua voisi löytyäkin, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ole.

Tätä se opiskelu on...

Ja muuten, tilaamani työtuoli tuli lomamme jälkeen. Kyllä nyt on hyvä tuoli, vaikka ulkonäöllisesti se ei olekaan sitä mitä haluaisimme. Toistaiseksi tämä välttää meille.

Arkea käynnistellessä ehdin viime viikolla tavata ystäviäni ja käydä lounaalla Lindan ja Mayn kanssa. Lounaspaikaksi valikoitui Din Tai Fung. Kyllä oli taas herkullista ja oli niin kiva nähdä tyttöjä pitkästä aikaa. 

Kolmen arkipäivän jälkeen oli taas viikonlopun vuoro. Aloitin oman viikonloppuni perjantaina Pilates-treenillä. Enpä olisi kolme kuukautta sitten uskonut sanovani tätä, mutta olen täysin hurahtanut pilatekseen. Niin, urheilun osalta minulla onkin hyviä uutisia tällä kertaa. Noin 12 viikon urheilutauko on tullut päätökseen ja urheilu voi jatkua ei entiseen malliin, mutta entisiä lajeja harrastaen. Syksyllä pamahtanut selkä pisti täysstopin urheilulle. Kivuliasta selkäkipua kesti noin kolme viikkoa, jonka jälkeen aloitin pilateksen. Kyseessä ei ollut siis perinteistä matolla tehtävää pilates-harjoittelua vaan pilates reformer-laitteilla tehtäviä harjoituksia. Kävin yksityisohjauksessa kaksi kertaa viikossa, jossa treenattiin nimenomaan yläkropan ja erityisesti lantion hallintaa. Selkäkivun aiheuttajana olivatkin ongelmat lantiossa. Ensimmäiset tunnit olivat aika tylsiä, kun alkuun piti opetella seisomaan, istumaan, makaamaan ja hengittämään oikein. Toisaalta näiden hallinta ovat kulmakivi kaikkeen harjoitteluun, joten tärkeästä asiasta oli kyse. Hikijumppaan tottuneelle tämä oli sangen rauhallista liikuntaa, mutta kun vihdoin opin hengittämään ja tekemään liikkeet oikein, voin sanoa, että hiki virtasi ja jalat huusivat usein armoa tuntien jälkeen.

Ns. kuntoutusvaihe on nyt ohi ja ennen joulua sain luvan aloittaa normaalin harjoittelun. Jatkan edelleen kuitenkin pilatesta niin reformer-laitteilla kuin matollakin. Viikossa käyn siis kahdesti pilateksessa. Pilates on oikeastaan ehto sille, että voin harrastaa muutakin urheilua. Tiedostan miten väärin tein monia liikkeitä ja kehonhallinta on parantunut huomattavasti. Pilateksen lisäksi käyn viikolla kahdesti crossfitissä ja kerran viikossa käyn lenkillä tai spinningissä. Viikolla on kaksi lepopäivää urheilusta. Näin ainakin nyt alkuun. En halua enää ajaa itseäni uuvuksiin liialla harjoittelulla. Vaikka lupa urheiluun tuli, en kuitenkaan heti aloittanut. Huonoa tuuria kaiketi, mutta sairastuin heti luvan saatuani keuhkokuumeeseen ja edessä oli jälleen treenitauko. Onneksi edessä oli myös Filippiinien loma, joten paraneminen sujui nopeammin puhtaassa ilmassa. Filippiineiltä palattuamme suunnistin heti salille ja voi sitä riemua. Aloitin rauhallisesti 40 minuutin kävelyllä juoksumatolla ja keskityin oppimiini asioihin: kävelyssä lantion asentoon, ryhtiin ja hengittämiseen.

Hip hei, tästä se alkaa!

Kävelyn jälkeen olo oli MAHTAVA! Olin niin kaivannut sitä urheilun tuomaa hyvää oloa. Perään vielä venyttelyt.

Toissa viikolla uskaltauduin myös spinningiin ja se vasta ihanaa olikin. Se tunne, kun sai laittaa jalkaan spinning-kengät...Tein kevyen pyöräilytunnin vain muutamalla raskaalla mäkiosuudella ja hölkällä höystettynä.

Tänä aamuna käväisin sitten crossfitissä. Tämä oli neljäs käymäni crossfit-tunti tauon jälkeen. Linda "salakuvasi" treenejä. Ja siinähän minä soutulaitteessa ja renkaissa pinkkipusakka päällä :)

Mutta eihän paluu urheiluun toki näin auvoisasti sujunut. Kaksi viikkoa matkan jälkeen oli taas aika aloittaa sairastelu. #%*#§#%*, siinä muutama valittu sana kuvaamaan tunteita...Nuha nimittäin iski päälle ihan kunnolla. Siis oikeasti, kaksi viikkoa kotiinpaluun jälkeen olin uudelleen sairaana. Uskon, että saasteilla on varmasti edes pieni osuus asiaan. Tammikuu on ollut Shanghaissa melko saasteista. Minä, joka en ole juuri koskaan kipeänä, olen ollut nyt kipeänä oikeastaan koko ajan, syksystä lähtien. Ihmiset reagoivat tähän Shanghain saastemömmöön erilailla. Muu perhe on ollut terveenä ja minulle tämä ilma ei nyt selkeästi sovi yhtään. Samanlaisia tarinoita olen kuullut todella paljon. Monella oireet ovat tulleet ensimmäisenä Shanghain vuotena tai kuten minulle nyt toisena vuotena. Ja sitten on niitä, joihin Shanghaissa olo ei ole vaikuttanut yhtään. Jatkuva sairastelu on jo aika turhauttavaa. Joten treenaaminenkin on tällä hetkellä vielä hyvin rauhallista. Tärkeintä on nyt parantua tästä nuhasta, pari päivää jyllänneen vatsataudin kun jo selätin. Mutta valitukset sikseen, onhan elämä täällä muuten oikein kivaa. Viime viikonloppuna vietettiin aikaa kotosalla lasten kanssa, tai no eiväthän he kotona viihtyneet vaan kavereiden luona olivat kumpainenkin. Sainpahan rauhassa juoda lattea ja punaviiniä ja lukea lehtiä :) Sunnuntaina käväisin kasvohoidossa ja hieronnassa. Aah, ihanaa!

Näin se arki on käynnistynyt meillä täällä Shanghaissa, kiireisenä. Mieleeni aina välillä tulee se lausahdus, jota vielä kesälläkin sain muutaman kerran kuulla: eli kuinka saan aikani Shanghaissa kulumaan. Kun nyt edellistä viikkoa ja tulevia suunnitelmia katson, voin todeta, että eipä tarvitse juuri peukaloita pyöritellä. Niin että kotiäidin elämä olisi tylsää ja pitkäveteistä täällä Shanghaissa. Ei suinkaan. En ole kenenkään kuullut vielä valittavan tylsyyttään. Minä nyt olen haalinut itselleni taas enemmän tekemistä kuin olisi tarpeen. Perusarjen pyörittämisessäkin saa täällä aikansa hyvin kulumaan, mutta nähtävästi se ei minulle riitä. Asioita jaksaa kuitenkin kummasti hoitaa ja arki on nautinnollisempaa, kun muistaa välillä hemmotella itseään. 

Nimimerkillä manikyyri ja kampaaja varattu...