Marraskuu

Marraskuu, tuo monien inhoama kuukausi! Päivät ovat harmaita ja lyhyitä, sataa ja myrskyää ja monesti marraskuussa sataa myös Suomessa ensilumi. Auton ikkunat ovat jäässä ja talvitakit pitää kaivaa taas esille. Eilen mekin kaivoimme talvitakit laatikoista, mutta vain kokeillaksemme ovatko ne lapsille sopivia, sillä vielä täällä ei ole niin kylmä että niitä tarvitsisi. Talvitakit olivat vielä sopivia, joten niitä ei tarvitse uusia. Mutta kouluhousujen ja farkkujen suhteen tilanne onkin toinen ja tiedossa on siis lastenvaateshoppailua (ehkäpä ensi lauantaina). Tiesittekö muuten, että marraskuun suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa ja minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi. No, minä en tiennyt, mutta Wikipedia tämän tiesi kertoa :)

Minulle marraskuu on kaiken kaikkiaan iloinen kuukausi. Silloin on rakkaan Onni-poikani syntymäpäivä. Tänä vuonna Onni täyttää 8 vuotta ja syntymäpäivää vietetään tässä meidän vieressä olevalla CrossFit-salilla. Sali muuttuu muutaman tunnin ajaksi lasten temppuradaksi, jossa lapset saavat turvallisesti hyppiä, leikkiä ja temppuilla. 8-vuotiailla pojilla on jo sen verran vauhtia, että päätin pitää synttärit nyt muualla kuin meillä kotona. Lisäksi en halua, että lapset vain tuijottavat syntymäpäivillä elokuvia tai pelejä ja mussuttavat suut täynnä herkkuja. Niinpä valitsimme aktiiviset syntymäpäiväjuhlat, jossa lapset saavat liikkua ja leikkiä ohjatussa ympäristössä. Mietimme Onnin kanssa teemaa syntymäpäiville ja kaikista mahdollisista vaihtoehdoista Onni valitsi Turtlesit. Mietin, että onkohan se 8-vuotiaille hieman liian lapsellinen, mutta Onni tykkää niistä ja lapsihan hän on vielä. Hehän myös kuulemma kiipeilevät ja hyppivät paikoista toiseen. Selvä homma, oli siis aika alkaa tekemään kutsuja ja laatimaan vieraslistaa, sillä juhliin voidaan kutsua vain maksimissaan 12 lasta. Ensimmäiseksi surffailin netissä etsien kutsuja, joita voisin hyödyntää Onnin kutsussa. Mutta, koska meillä on kotona vain mustavalko printteri, ajattelin, että kutsuista voisi tulla aika tylsiä. Niinpä lähdimme viime lauantaina Emman kanssa askartelumarkkinoille Fuzhou Lu:lle. Minä en ole askartelijatyyppi sitten yhtään, joten tuntui oudolta lähteä ostamaan askartelutarvikkeita, kun en oikeastaan edes tiennyt mitä ostaa.

Askartelumarkkinat ovat kyllä hyvä paikka sellaisille, joka tykkää maalaamisesta, askartelusta ym. Kyllähän sieltä löytää vaikka ja mitä ja erittäin halpaan hintaan. Kerroksia on neljä. Ensimmäisessä kerroksessa on enemmän toimistotarvikkeita, toisessa kerroksessa on kirjakauppa (taisi olla vain kiinankielisiä kirjoja, mutta markkinoita vastapäätä on kirjakauppa mistä saa myös englanninkielisiä kirjoja, laitan osoitteen osoitelistaani), mutta seuraavat kaksi kerrosta ovatkin pelkkää askartelumateriaalia tai sanotaanko taiteilijamateriaalia, sillä enimmäkseen täältä löytää maalaustarvikkeita. Meininki on sama kuin missä tahansa muillakin täällä olevilla markkinoilla. Paljon pieniä liikkeitä, joissa kaikissa myydään enempi ja vähempi samaa tavaraa. Ja kuten sanottu, meillä oli nyt ostoslistalla materiaalia Onnin synttärikutsuihin ja koristeisiin sekä ostaa Emmalle vesivärejä. Meidän pieni taiteilija (taitaa olla tullut mummiinsa eli minun äitiini) tykkää piirtämisestä ja maalaamisesta.

Liikkeitä toisensa perään...

Markkinoilla minulle tuli välillä hyvinkin tuskainen olo, kun hienot askarteluideat eivät vain pomppaa päähäni. Oli vaikea ajatella mitä tarvitsisi tai mitä mistäkin materiaalista voisi tehdä. Tällaisia ostoksia lopulta tarttui meidän mukaan!

Sitten ei muuta kuin kortteja askartelemaan. Unohdin ostaa tuubiliimaa, jota olisin tarvinnut ehdottomasti silmien liimaamiseen ja koska tietenkin jätin korttien teon viime tinkaan eli sunnuntai-iltaan, piti käyttää sitä liimaa mitä oli...eli pikaliimaa. Liimasin siinä samalla sitten vähän käsiänikin ja voin sanoa, että pikaliima ei käsistä ja kynsistä ihan heti lähde pois, aaaaargggg!!!!

Valmista tuli! Ei nyt ehkä maailman hienoimpia kortteja, mutta Onni tykkäsi ja ajavathan nämä asiansa. Nyt sitten jäädään odottamaan synttäreitä. Tai oikeastaan järjestettäväähän on vielä vaikka kuinka paljon. Pitää miettiä koristelu juhliin, tarjottavat ruoat, lahjapussit kavereille...Ja juuri niitä lahjapusseja ajatellen me lähdemmekin nyt lauantaina Emman kanssa vähän lisäshoppailemaan. Katsotaan mitä löydetään...Kun Emma on mukana voi mukaan tarttua mitä tahansa, mutta yritetään keskittyä nyt kuitenkin Onniin ja siihen mitä pojat haluavat :)

Marraskuu on siis meille juhlakuukausi. Tänä vuonna marraskuu pitää minulla myös sisällään tiivistä opiskelua. Minulla on yksi tentti joulukuussa ja siihen luen nyt sen minkä kerkiän ja olenkin pyrkinyt minimoimaan kaikki muut menot viikoilta, että voin hyödyntää päivät lukemiseen. Tehokasta lukuaikaa päivästä riippuen on n. 3-5 tuntia. Kun lapset tulevat koulusta kotiin, lukeminen loppuu siihen. Pidän opiskelusta todella paljon ja olen täysin hurahtanut laskentatoimen opiskeluihin...entinen työ ja työpaikka eivät selkeästikään jätä minua rauhaan ;) Äsken kävin jopa katsomassa lisäkursseja, joita voisin Avoimessa Yliopistossa tehdä! Mutta jäitä hattuun nyt Milla, minulla on vielä vanhoja opiskeluita suorittamatta iso kasa ja vasta ne tehtyäni voin alkaa suunnitella uusia kursseja. Mutta kivahan se on suunnitella ja haaveilla.

Työntouhussa...

Opiskelun ohella olen pyrkinyt ja pyrin liikkumaan sen minkä saan ja pystyn. Ennen aamuisin CrossFit-treeneistä saatu endorfiinilataus täytyy pyrkiä saamaan edes jollain tavalla, jotta päivän voisi hyvin käynnistää. Marraskuu alkoi täällä Shanghaissa hyvin kauniina ja muutamien päivien ajan sain nauttia aamukävelyistäni pirteässä (aamuisin oli noin +11 astetta) ja aurinkoisessa syyssäässä. Puista irtoavat jo lehdet ja kadunlakaisijoilla (tämän tekevät siis ihmiset, eivät koneet) on täysi työ putsata katuja putoavien lehtien tieltä.

Eräänä päivänä poimin kävelylenkilläni tällaisen jättilehden.

Tulitikkuaski näyttää kovin pieneltä lehteen verrattuna...

Tai minun käteni...

Olen syksyihminen ja syksy on mielestäni ihanaa aikaa, mutta täällä syksy ja talvi tarkoittavat myös valitettavasti saasteita ja tänä aamuna siitä saatiinkin jo esimakua. Buu!!! Ei siis mitään asiaa ulos kävelemään.

Niinpä tänään oli hyvä syy kahvitella ystävien kanssa. Ruotsalainen ystäväni Linda asuu samalla asuinalueella kuin minä ja Amerikkalainen Brendakin ihan tuossa viereisellä asuinalueella. Kivaa, kun ystäviä on näin lähellä, aivan kuin kotona Suomessakin! Tytöt ovat treenikavereitani ja oli kiva nähdä heitä myös salin ulkopuolella. Mikään ei voita kunnon kälätystä tyttöjen kesken ja itseleivottuja pullia!

Linda toi minulle Suomesta muutaman lehden pari viikkoa sitten, joten vein hänelle vastalahjaksi suomalaista suklaata ja lakuja hänen pojalleen. Vesa käväisee taas kuun lopulla Suomessa ja tuo sieltä täydennystä herkkujen suhteen, joten raaskin lahjoittaa yhden suklaalevyn...

Nam, Linda oli leiponut herkullisia pullia!

Minä ja tytöt!

Kun nyt tätä blogia lopettelen, voin ilokseni todeta, että saastetaso on tällä hetkellä 196. Hyvä, alaspäin taas mennään, mutta veikkaanpa, että lukemat nyt sahaa iltaa kohden edestakaisin.

Ps. Tänään on rakkaan mummini 89-vuotis syntymäpäivä! Vaikka mummini ei tätä blogia luekaan, niin silti haluan sanoa: Hyvää syntymäpäivää mummi, kukkalähetys on tänään toivottavasti löytänyt tiensä luoksesi!