Kiinan kansallismaisemissa - osa 1

Hurraa, sitä ollaan taas normaalissa päivärytmissä ja blogiakin saa päivittää kunnollisella tietokoneella. Sain eilen pöytäkoneemme päivityksestä ja kuulkaas kyllä nyt pelittää pelit ja vehkeet! Bluetooth toimii, joten hyvästi johdolliset näppikset ja hiiret. Koneessa jyllää uudet ohjelmat. Taitaa hetki mennä tässä ihan omaan koneeseen tutustuessa. Kone kävi niin mullistavan päivityksen läpi, että tuntuu, kuin olisin saanut uuden koneen. Kivaa! Mutta hei, se "uudesta" koneestani, vaikka voisihan siitäkin jo yksistään blogin kirjoittaa ;)

                                                                                          *

Muistanette varmaan, että meillä oli viime viikolla Suomesta vieraita. Viikko meni pitkälti turistina oleiluna Shanghaissa ja torstaina lähdimme vieraidemme kanssa eteläiseen Kiinaan, Guiliniin, Guangxin maakuntaan. Guangxin maakunta sijaitsee aivan Vietnamin vieressä ja Guilin taas on maakunnan pohjoisosissa. Meidän vierailukohteemme oli lähellä Yangshuon kaupunkia, Yangshuochenin kylässä. Yangshuo sijaitsee n. 65 kilometriä etelään Guilinista, jonne lensimme Shanghaista. Yangshuo on tunnettu kauniista kalkkikivivuoristaan ja se on ollut jo vuosia erityisesti reppumatkailijoiden suosiossa. 

Yangshuota pidetään myös yhtenä kauneimpana matkailukohteena Kiinassa ja ylipäätään Aasiassa. Monet kiinalaiset toivovat ainakin kerran elämänsä aikana pääsevänsä käymään Yangshuon vuoristoseudulla ja onhan vuorimaisema ikuistettu myös 20 rmb:n seteliinkin. 

Kuinka sitten me tulimme valinneeksi tämän lomakohteen, jonka olemassaolosta minä en vielä viime vuonna tiennyt? No, Vesa kävi Yangshuossa viime syksynä oman työporukkansa kanssa ja nähtyäni kuvia paikasta halusin myös päästä käymään siellä. Meille kylään tulleet vieraamme, lasten mummi ja pappa sekä papan serkku vaimonsa kanssa niinikään innostuivat matkasta. Oli loistavaa yhdistää niin kaupunkimatkailu kuin maaseutumatkailukin heidän reilun 10 päivän lomaansa Kiinassa. Näin vieraat saivat myös toisenlaisen, ehkäpä aidomman kuvan Kiinasta, sillä Shanghaissa sitä ei valitettavasti näe. Tai sanotaanko, että Kiinasta saa hyvin erilaisen kuvan, jos käy vain Shanghaissa. Vaikka Kiina onkin kovaa vauhtia kaupungistumassa ja sitä kautta kaupunkielämän näkeminen on mielekästä on kuitenkin vähintäänkin yhtä mielenkiintoista tutustua kiinalaiseen maaseutuelämään. Kiina on valtava maa, senhän kaikki tietävät, ja täällä on monia eri kulttuureita. Elämä eteläisessä Kiinassa eroaa valtavasti pohjoiseen mentäessä. En ole käynyt Pohjois-Kiinassa, mutta tämä eteläinen osa ja Yangshuon alue teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Pääni on suorastaan pyörällä, sillä viime aikoina olemme tehneet upeita matkoja toinen toisensa perään. Tämä matka menee ehdottomasti niiden parhaimpien joukkoon ja ihan syystäkin. 

Otin matkallamme valtavasti kuvia ja haluan jakaa niitä myös teidän kanssa. Varoituksena sanon, että kuvia on paljon ja valinta blogiin valittavien kuvien suhteen oli vaikeaa. Niinpä pistän kaikki ne kuvat, joista minä pidän, olkoonkin sitten vaikka viisi lähes samanlaista kuvaa...

Matkalla sää vaihteli laidasta laitaan. Vettä satoi torstai-iltana tullessamme ja perjantaina aamupäivällä. Sen jälkeen ilma lämpeni lämpenemistään ja aurinko lämmitti jo ihanasti lauantaina ja sunnuntaina. Vaatetukseen suhteen olimme pakanneet mukaan juuri oikeat vaatteet. Tämä ei ole hienostelupaikka, vaan mukaan on syytä pakata rennot ulkoiluvaatteet.

Mutta aloitetaan. Lähdimme matkaan siis viime torstaina. Lento Shanghaista oli TIETENKIN myöhässä, noin 1,5 tuntia. Onneksi lentomme oli iltapäivällä, joten pieni kentällä odottelu ei haitannut. Lento Guiliniin kesti reilut 2 tuntia. Tämän jälkeen oli vielä noin 1,5 tunnin automatka. Hotellimme oli pieni ja viihtyisä putiikkihotelli Yangshuochenin kylässä. Kylässä oli muuten paljon todella kivoja hotelleja. Meidän hotelli oli täynnä toinen toistaan erikoisempia ja tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Henkilökunta puhui hyvin englantia ja ruoka hotellissa oli järjettömän hyvää. Tähän kylään haluamme palata vielä uudelleen!

Kivinen tie johtaa hotelliin...

Hotellin sisäänkäynti.

Portaat johtavat vuorenrinteelle...

Hauska yksityiskohta: kuppeja ja lautasia hotellin seinässä.

Hotellin pihan kukkaloistoa.

Vessataulut naurattavat.

Hotellissa oli vain 16 huonetta ja vain muutama perhehuone. Perhehuoneessamme oli kivasti tilaa ja totta puhuakseni, vietimme hotellissa vähemmän aikaa kuin millään muulla matkallamme.

Hotellin lähiympäristö oli mielenkiintoinen ja jokaisen kulman takaa löytyi vaikka mitä ihmeteltävää ja ennen kaikkea kuvattavaa...

Kenkien kuivatusta.

Kanoja ja kukkoja tepasteli joka puolella.

Näkymä hotellin portista ulos tultaessa.

Tytön ja kukon kohtaaminen.

Ja pääsinpä sattumalta todistamaan myös oikeaa kukkotappelua. Kamera oli kerrankin mukana, mutta ihan en pysynyt kukkojen vauhdissa, niin kova oli taistelu...Kumpikaan ei mielestäni voittanut, ehkäpä kyseessä oli siis vain urosten mittelöinti tai kiista jostain hehkeästä kanasta...

Kanat ja kukot tepastelivat tällä kauniilla pihamaalla.

Riitapukari lähestyy...

Kumpikin valmiina hyökkäykseen...

Ja sitten mennään...

Vauhdikasta...

Tilanne ohi ja elämä pihalla jatkui normaalina.

Perjantaipäivä alkoi sateisena, joten päätimme lähteä aamupalan jälkeen katsomaan Yingzin tippukiviluolaa. Tulimme luolalle juuri oikeaan aikaan, sillä saapuessamme paikalle, oli monta kiinalaista turistiryhmää kävelemässä pois paikalta. Saimme siis ihailla luolaa rauhassa, ilman kiinalaista väentungosta ja meteliä.

Matkalla luolaan, kiinalaiset poistuvat.

Alas luolaan.

Luolan väriloistoa.

Luola oli lasten mielestä erittäin jännä paikka ja se oli myös hyvä sadeilman vierailukohde. Luolavierailun jälkeen palasimme hotelliin, jossa söimme lounaan. Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvaa herkullisista ruoistamme, sillä kahdeksan nälkäistä ihmistä kävi heti ruokien kimppuun sitä mukaa, kun niitä pöytään tuotiin. Ei ollut aikaa kuvata...Mutta uskokaa kun sanon, että hyvää oli. Parasta kiinalaista ruokaa mitä olen Kiinassa syönyt! 

Lounaan jälkeen jatkoimme hotellilta matkaa Yulong-joelle. Matkustimme neljällä veneellä (kaksi henkilöä per vene) 1,5 tunnin ajan kaunista jokimaisemaa ja vuoria ihastellen. Olimme liikkeellä iltapäivällä ja jälleen kerran meitä lykästi, sillä kiinalaisturistit tekivät jo lähtöä meidän tullessa paikalle. Saimme joen siis lähes yksistään meille! (Instagramissa on muutama lyhyt videopätkä veneilystämme)

Tällaisilla menopeleillä sitä pitäisi mennä.

Turistisuma.

Meidän matka alkaa.

Kelluva kioski...

Ja tokihan me sinne evästä ostamaan...ettei jano pääse yllättämään...

Olut maistui.

Iloisen näköinen kaveri.

Välillä piti nostaa jalat ylös, ettei kengät kastu.

Vesa ja Emma laskuvuorossa.

Näin vierähti perjantaipäivämme. Tarina jatkuu...