Tulevana perjantaina Onnin ja Emman koulussa vietetään UN International day of Peace - päivää. Tästä linkistä saat lisätietoa, mistä päivässä on oikein kyse http://www.internationaldayofpeace.org. Lyhkäisyydessään päivä on rauhan päivä. Kyseisenä päivänä järjestetään koulussa paraati, jossa lapset kulkevat kulkueessa, jokainen oman maansa lipun perässä. Lapset pukeutuvat oman maansa kansallisasuihin tai oman maan lipun värisiin vaatteisiin. Lisäksi järjestetään "ruokamessut", jossa tarjotaan kunkin maan perinteisiä ruokia. Tulossa on varmasti kiva päivä, mutta se aiheuttaa lasten vanhemmille, erityisesti meille äideille ekstrahommia. Mikäs siinä, jos tykkää askarrella ja leipoa. Mutta totta puhuen, minä en kuulu näihin äiteihin ja monet minut tuntevat varmasti tämän tietävätkin.
Ensimmäinen tehtävä - viime viikolla Emman päiväkodissa piti kahden päivän varoitusajalla loihtia kenkälaatikkoon kaikenlaista tietoa, kuvia, esineitä yms. omasta maasta. Jep! Innostuin tästä tehtävästä heti ;) Emma on viisi eikä varmasti osaa suunnitella mitään, saati tiedä mitään Suomesta, joten äiti hommiin. Meillä ei ole yhtään kenkälaatikkoa, eikä mitään muutakaan matskua Suomesta, tavarat kun ovat vielä matkalla. Pyysin Vesaa ottamaan netistä kuvia Suomesta ja liimailin kuvia papereille ja lisäksi kirjoitin joitain perustietoja Suomesta. Sivut nitojalla kiinni - tehtävä valmis, joskin ei nyt ihan ohjeiden mukaisesti. Pyysin Emmaa kuvaamaan äitiä askartelussa, tämä on nimittäin harvinainen näky.
Toinen tehtävä - vaatteet. Emme omista kansallispukuja saati Marimekon vaatteita, jotka ovat varmaan rinnastettavissa kansallispukuun. Siispä vaatekaapeista muuta etsimään. Sinivalkoisia vaatteita löytyi - tehtävä valmis!
Kolmas tehtävä - leipomiset/suomalaiset ruoat. Muuttokuormaa vielä odotellaan ja siellä on kaikki keittiötarvikkeet, ruoka-aineita ja suosikkireseptini. Mitä mä nyt leivon, varsinkin kun toi leipominen ei ole ihan mun juttu...hetken mietin vieväni Ikeasta näkkäriä ja korppuja ;) Viime viikonlopun sateiset päivät saivat mut kuitenkin kokeilemaan korvapuustien leipomista, parin vuoden tauon jälkeen. Jostain mystisestä syystä, toin Suomesta tänne tullessamme kuivahiivaa ja kardemummaa. Vaisto taisi sanoa, että joudun leipomishommiin tai sitten haaveilin muuttumisesta "pullan tuoksuiseksi" äidiksi. Lapset olivat kovin innoissaan, kun äiti ilmoitti leipovansa pullaa ja eikun leipomaan. Lopputulos oli ihan ok ja niinpä olen nyt perjantaina sitten viemässä pullia Suomen pöytään. Ihana ystäväni Marianne lupautui myös auttamaan ja leipomaan minulle porkkanakakun. Katsotaan, josko myös siis porkkanakakku päätyy tarjottavaksi - tehtävä valmis!
Sitten ei kun rauhan päivää viettämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti