Huonoa tuuria

Hiphei ja taas kotikoneella kirjoittaminen onnistuu. Huh, alkoikin olla jo raskasta toi kännykällä naputtelu. Mutta niin, että mitäpä tänne. Tämän viikon piti olla merkittävä siinä mielessä, että minulle oli keskiviikoksi varattu ensimmäin CrossFit-tunti sitten 8 viikkoon. Mutta toisinhan siinä taas kävi ja tunti jäi vieläkin vain haaveeksi...

Minulla viime torstaina alkanut flunssa johti keuhkokuumeeseen. Sunnuntainahan kerroin, kuinka kävin lasten kanssa kuvauksissa ja kurkku oli todella kipeänä ja heikotti muutenkin. Maanantaina kävin sitten lääkärissä ajatuksena saada yskänlääkettä, että voisin nukkua. Kuinkas ollakaan maanantaina minulle sattui sama lääkäri kuin viime vuonna (kävin lääkärissä juurikin aikalailla samoihin aikoihin, taisi olla 12 päivää aikaisemmin viime vuonna) ja silloinhan minulla oli todella paha keuhkokuume. Lääkäri muisti minut heti ja sanoi, että näin me taas tapaamme vuosipäivän merkeissä, mutta toivottavasti ei samasta syystä. Mutta niin vain verikokeissa ja röntgenissä näkyi selvä keuhkokuume :( Aavistelin tätä itsekin, sillä maanantaiaamuna minulla oli jo todella heikko olo ja yläkertaan käveleminen oli raskasta, hengästyin heti. No eipä siinä sitten muuta kuin taas kolmen päivän ajan lääkitystä tipalla ja 5 päivän antibioottikuuri.

Onneksi tällä kertaa menin lääkäriin ajoissa ja näin ollen keuhkokuume ei ollut päässyt vielä ihan yhtä pahaksi kuin viime vuonna. Lääkäri oli kyllä kuitenkin huolissaan siitä, miksi keuhkokuume tuli nyt uudestaan ja vieläpä samaan paikkaan. Tällä kertaa yritetään varmistaa paremmin, että tauti on kunnolla mennyt ohi. Sain myös yskääni varten todella tehokasta lääkettä, joka myös väsyttää ja tekee olon tokkuraiseksi. Otin sitä illalla määräyksen mukaisesti ja nukuin ensimmäisen kerran yli kahteen viikkoon enemmän kuin 6 tuntia, yöunta kertyi 10,5 tuntia! Nukkuminen tuntui kertakaikkiaan mahtavalta ja vieläpä ilman yskää.

Sairastelun ja makoilun seurauksena nyt myös selkä on taas kipeytynyt. Mikäli yskä ensi viikkoon mennessä laantuu, niin uskallan jo mennä Pilatekseen. Mutta se CrossFitin aloitus siirtyy joulun jälkeen. Kylläpä oli huonoa tuuria nyt, ehdin jo niin innostua urheilun aloittamisesta taas. Mutta joulun jälkeen olen varmasti hyvin levännyt ja silloin on hyvä aloittaa uusi vuosi uudella sykkeellä.

Mutta olihan siinä maanantaissa jotain hyvääkin, tai itseasissa paljonkin hyvää. Oli kiva saada Vesa kotiin työreissulta ja mukana oli taas isokasa tuliaisia niin minun vanhemmilta, Vesan vanhemmilta kuin ystävältäni Ninalta, joka taas muisti minua isolla lehtipinolla. Näitä luetaan vasta sitten, kun kouluasiat on suoritettu. Kiitos mummit ja Nina.

Eiköhän tämä viikko tästä huonon aloituksen jälkeen käänny hyvään suuntaan. Olo näin tiistaina on jo paljon parempi kuin eilen ja huomenna varmaan taas vieläkin parempi, kun saan viimeisen tippalääkityksen. Nyt rupeaa jo tuntumaan siltä, että lauantaina sittenkin jaksaa juhlia Itsenäisyyspäivää täällä Shanghaissa asuvien suomalaisten kanssa.