Sivut

maanantai 6. lokakuuta 2014

Vesikaupunki - Zhujiajiao

Viime perjantaina vierailimme lasten kanssa ikivanhassa vesikaupungissa Zhujiajiaossa, jonka historia ylittyy yli 1700-luvulle. Vesikaupunkeja on Shanghaissa neljä ja Zhujiajiao on niistä parhaiten säilynyt ja yksi kauneimmista. Vesikaupunkinimitys tulee siitä, että kaupungit sijaitsevat joen varressa ja pieniä joen sivuhaaroja menee ympäri kaupunkia. Kaupunkeja on ollut ennen enemmänkin Shanghaissa, mutta uudisrakentamisen tieltä niitä on purettu paljon ja osa on varmasti ajanmyötä tuhoutunut itsestään. 

Lukuisat sillat, pienet kujat, vanhat talot ja joella seilaavat jokiveneet tekevät tästä kaupungista todella kauniin. Myös tästä syystä kaupungissa on lähes aina tungosta, erityisesti viikonloppuisin ja loma-aikoina. Me vierailimme juuri loma-aikaan ja tungosta oli kyllä todella paljon. Mutta, kun väenpaljouteen asennoituu oikein, niin sen kestää. Mutta paikka ei sovi missään nimessä ahtaanpaikankammosta kärsivälle! 


Zhujiajiao on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Sanotaan, että jos käyt Zhujiajiaossa näkemättä siltoja, et ole käynyt Zhujiajiaossa ollenkaan. No, me näimme siltoja ja monta!






Panda hyökkäys








Shanghaissa on sellainen hauska tapa miehillä, että he kantavat naisten käsilaukkuja naisten puolesta. Voitteko uskoa? Olen tästä erittäin huvittunut ja pyytänyt Vesaakin kantamaan välillä minun käsilaukkua, mutta eipä ole vielä suostunut...En ymmärrä, miksei? Vesa ei nyt selkeästikään ymmärrä tai ole sisäistänyt näitä Shanghain tapoja...paita rullataan kainaloon ja mukisematta kannetaan minun laukkua! Alla olevassa kuvassa näette jopa kaksi kilttiä miestä kantamassa puolisoidensa laukkua.















Tässä kasvaa yrttejä
Veneet on tehty betonista



Rakennustelineet ovat bambua









Täällä laitetaan hiukset ja valitaan asu kuvausta varten... 
Vanha kiinalainen asu...






































Jonossa kävellään



Mitäköhän nämä ovat?

Sammakoita...



Vanhan kaupungin ulkopuolta löytyi tällaisia, Emma tykkäsi...

Ja ehkä äitikin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti