It's Time!

Viimeisen kuukauden aikana olen huomannut itsessäni aivan uusia piirteitä...nimittäin hermostumista kiinalaisiin! Juttelimme juuri ystäväni kanssa tänään siitä, miten täällä Kiinassa on oppinut kärsivälliseksi. On vain asioita, jotka Kiinassa eivät toimi tai asioiden saanti on hidasta ja silloin ei auta muu kuin kärsivällisesti odottaa. Niin tekevät myös kiinalaiset. He jonottavat kärsivällisesti vaikka kuinka kauan, kun taas Suomessa hermostutaan heti, jos kassajonossa edelläoleva alkaa myyjälle kaivaa kolikoita tai kassa joutuu soittamaan osastolle kysyäkseen tuotteen hintaa. Mutta viimeisen kuukauden aikana on minun kärsivällisyys ja pitkä pinna joutunut koetukselle oikein kunnolla. Huomaan ärsyyntyväni pienistäkin asioista. Tässä muutama esimerkki.

Ajoin läheiselle ostarillemme skootterilla ja olin jättämässä sitä parkkiin kadun varteen kuten olen aina tehnyt ja jossa nytkin oli muutama skootteri. Vartija huuteli kauempaa ilmeisesti, että mopoa ei saa siihen parkkeerata ja viittoi minua viemään mopon parkkiin sivummalle. Ajoin sivummalle, mutta jätin sen sielläkin kadun varteen. Vartija huuteli edelleen jotain, että vielä 5 metriä eteenpäin. Huusin takaisin englanniksi, että mopo jää nyt tähän. Vartija huuteli jotain takaisin, mutta rauhallisesti lukitsin vain mopon ja lähdin kauppaan. Jännitti onko mopo enää paikallaan, mutta tullessa kyllä se siinä vielä oli. Lähtiessäni sisälläni kiehui ja olin edelleen raivoissani.

Toinen tilanne oli viime viikolla, kun kävimme hotellimarkkinoilla ystäväni kanssa. Siellä ei saa kärryjä viedä ulos tietyn viivan yli. No minä tuhma ylitin viivan juuri ja juuri, kun tähyilin näkyykö kuskiani ja vartija tuli taas jotain viereen sönkkäämään, alkoi repiä kärryjäni ja tarttui minua olkapäästä. Riuhtaisin käteni irti ja selitin (kai ehkä vähän huusinkin), että kuskini on tulossa ja en ole viemässä kärryjä mihinkään. Vartija jatkoi papattamista kiinaksi ja minä papatin ja kirosin suomeksi. Ja taas minulla kiehui raivosta.

Tällä viikolla feikkimarkkinoilla kaikki myyjät saivat minut vihaiseksi. Ystäväni nauroi perässäni, kun kirosin kaikki myyjät syvimpään maanrakoon ja välillä laskin ääneen kymmeneen hillitäkseni itseni. Jälleen kiehuvaa raivoamista.

Mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Sanoin ystävällenikin, että mikä ihme minua vaivaa, ei tämä ole minun normaalia käytöstä. Hän tunnisti oireet ja sanoi, että sinulla on nyt sama tunne kuin hänellä vuosi sitten. Kiinakiintiö on nyt täynnä ja on aika päästä täältä pois hetkeksi! Ja totta, uskon, että näin juuri on. On tullut aika lähteä Suomeen lomalle!! Tarvitsen nyt taukoa Kiinasta ja haluan vain nähdä ystäväni, perheeni, kotini Suomessa, päästä mökille, nauttia puhtaasta ilmasta, syödä suomalaista ruokaa, käydä ulkona ystävien kanssa, tehdä pihatöitä kotona... Ja niin tapahtukoon. Perjantaina minä ja lapset lähdemme Suomeen ja olemme siellä ruhtinaalliset kahdeksan viikkoa! Uskon, että sitten taas Kiinakin maistuu ja on kivaa tulla takaisin. Laukut on jo pakattu, Kiinaan kesäksi jäävä Marianne ystävä on hyvästelty, kesän siivousohjeet on jätetty Connylle. Nyt - It's Time!

Laukut on pakattu

Marianne hyvästeltiin tänään kukkamarkkinoilla