Mitä lähemmäksi lähtö tänne tuli, sitä enemmän aloin tottua ajatukseen, että meille aiy tulisi vaikka osa-aikaisesti. Saavuttuamme unohdin aiyn hankinnan, kunnes rupesin kuulemaan suunnalta jos toiselta, että onko aiy jo palkattu ja kävipä yhden naapurin aiy kysymässä meiltä haluaisimmeko palkata aiyiksi hänen ystävänsä, joka ei kyllä puhu englantia. No en palkannut. Meidän aiyin tulee osata vähän englantia.
Aiyin hankinnassa mietitytti myös ne tarinat, joissa aiy on ollut alkuun todella hyvä mutta muutaman viikon kuluttua onkin jouduttu lähtemään "sairaan" äidin luokse toiseen kaupunkiin ja sitten ei ollakaan enää tultu takaisin ja perhe on jäänyt ilman aiyia. Joten syystäkin en ollut kovin aktiivinen hankkimaan meille aiyia.
Lopullinen sysäys hankinnalle tuli, kun Vesan töistä assistentti ja asuntoamme välittänyt relocate agent kyselivät minulta olisiko nyt vihdoinkin tarvetta aiylle. Suostuin ja sanoin haastattelevani muutamaa ehdokasta, mutta englantia heidän on osattava.
Noin 5 viikkoa sitten perjantai-iltana minulle soitti Conny. Sovimme haastattelun maanantaille klo 7.30 meille kotiin. Ensivaikutelma Connysta oli hyvin miellyttävä. Siisti olemus, rauhallinen, puhui hyvin englantia ja vaikutti kokeneelta aiyilta. Hän olisi meillä 4 tuntia päivässä. Hyvä, seuraava ehdokas.
Samalla viikolla, keskiviikkona tapasin Julien. Hän oli nuori (ei Connykaan vanha ollut, 40+, Julien ollessa alle 30), siisti ja osasi englantia. Hän olisi meillä 8 tuntia päivässä. Julien lähdettyä puntaroin näitä kahta kandidaattia ja lupauduin vielä haastattelemaan kolmannen aiyin. Haastattelua en saanut samalle viikolle ja halusin vielä jutella Connyn kanssa. Tapasimme samalla viikolla perjantaina ja pyysin saada hänen suosituskirjeet edellisiltä perheiltä, joissa hän oli työskennellyt. Perjantaina Conny tuli, toi suosituskirjeet sekä valokuva-albumin, jossa hän oli kuvissa edellisten perheiden kanssa. Juttelimme hetken ja palkkasin Connyn! Olimme molemmat todella tyytyväisiä. Conny tulisi meille ma-pe klo 13.30-17.30. Aamupäivällä hän on töissä toisessa perheessä kotimme lähellä.
Kahden viikon kuluttua eli viikko sitten oli Connyn ensimmäinen päivä. Hän tarttui heti töihin ja huomasin, että minun on turha valvoa hänen tekemisiään tai opettaa häntä siivoamaan - hän osaa työnsä. Tiistaina opetin häntä jo tekemään lapsille makaronilaatikkoa ja torstaina hän teki meille omaa ruokaansa, riisiä ja kanaa. Parin päivän jälkeen Conny kysyi, saisiko viikata lasten vaatteet ja meidän vaatteet uudelleen. No todellakin saat, vastasin. Ja nyt meillä on sitten vaatteet kauniissa järjestyksessä.
Pahoittelin, että Emma sotkee kyllä vaatekaappinsa, mutta se ei Connya haitannut. Totesi vain, että kyllä hän mielellään järjestää ne uudelleen.
Nyt on viikko mennyt Connyn kanssa ja en voisi olla tyytyväisempi. Koti on siisti ja puhdas joka päivä, lastenpaitojen irronneet napit on ommeltu, pyykit on pesty, silitetty ja viikattu kaappiin. Myös lapset ovat tykästyneet jo Connyyn ja Emma erityisesti haluaa olla kovasti Connyn luona. Taitaa ikävöidä vähän mummejaan ja pitää Connya nyt "mummin korvikkeena".
Entäs mitä tapahtui niille ensimmäisille ajatuksilleni Aiyista? No, ensinnäkin ei tunnu ollenkaan oudolta, että Conny on meillä kotitöitä tekemässä, kun minä olen kotona. Minä puuhailen omia juttujani ja hän omiaan ja kyllä sitä puuhaa minullakin päiviksi riittää. Siitä pitävät huolen tämä tapahtumarikas kaupunki ja ystävät, joita on jo siunaantunut niin monta. Kotonamme ei huseeraa kukaan vieras, vaan meidän oma aiy, josta olen tavattoman iloinen ja jonka toivon pysyvän meillä koko Kiinnassa olon aikamme.
Conny tuli taloon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti