Uudet verhot

Vuokrasopimukseemme kuuluu verhot. Ensimmäisenä päivänä Kiinassa menimme tilaamaan verhot asuntoomme taloyhtiön toimistosta. Ihan kivat verhot tilattiin muihin huoneisiin paitsi TV-huoneeseen ja keittiöön. Ne ovat kermanväriset, eivätkä sovi meidän sisustuksen väreihin yhtään. Tilatessa verhot näyttivät valkoisilta ja ikkunassa ne olivatkin keltaiset. Niinpä kun tilaamamme uusi sohva ja tv-taso tulivat, päätin myös uusia verhot keittiöön ja tv-huoneeseen. Halusin harmaat, ei varmaan yllätä niitä, jotka minut tuntevat :) Reilu viikko sitten lähdin kangasmarkkinoille verhoja tilaamaan. Otin mukaani toisen verhon puolikkaan keittiöstä ja tv-huoneesta, sillä ikkunat ovat erikokoiset näissä huoneissa.

Kiertelin kangaskaupoissa n. puoli tuntia ja etsin sopivan väristä kangasta. Lopulta tärppäsi pienestä verhokaupasta ja olin tyytyväinen. MUTTA, omistaja ei puhunut sanaakaan englantia, eikä minunkaan kiinankielen taidolla sentään vielä verhoja tilata. Ei muuta kuin minun vanhat verhot pöydälle ja selittämään, että 2 kpl yhden koon verhoja ja neljä kpl toisen koon verhoja (tv-huoneessa on kaksi ikkunaa) eli yhteensä kolme ikkunaa. Rouva mittasi ja mittasi verhojani ja teki tilauksen kolmelle verholle. Tässä vaiheessa olin ollut liikkeesä jo 45min. Kun olin jo hyväksymässä tilausta, huomasin, että minulle on tulossa kolmet verhot ei kolmeen ikkunaan. Ja eikun alusta selittämään.

Liikkeessä oli myös toinen myyjä, nuori tyttö ja hän katsoi meitä hetken ja kysyi ihan ok englannilla, että sinulla on siis kolme ikkunaa, johon haluat verhot. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun suu loksahti auki - et sitten aikaisemmin sanonut mitään vaan kuuntelit 45 min. kun yritämme tehdä tilausta. No tietenkään en tätä hänelle sanonut vaan mietin mielessäni ja hymyillen vastasin vain : Yes! Sitten alkoikin tapahtua. Rouvalle piirrettiin kolme ikkunaa ja niihin kuudet verhot. Ja sitten taas mitattiin uudestaan ja täytettiin tilauslomake uudelleen. Lopputulos 1,5 tuntia tilauksen tekemiseen ja päälle jännitys, että mitäköhän sieltä tulee. 

Verhojen jälkeen menin vielä lakanapuolelle tilaamaan parit lakanat ja taas se mieluinen kangas löytyi " No English -paikasta". Tämä tilaus oli kuitenkin helpompi, kun minulla oli lakanan mitat valmiina. 

Totuuden aika koitti sitten keskiviikkona. Hain valmiit verhot ja tyynyliinat (tilasin verhopaikasta myös 4 kpl sohvatyynyliinoja).

Kuva kangasmarkkinoilta - verhopuoli

Ja lakanapuoli.

Kangasmarkkinoiden yläkerrassa oli myös vaate - ja kenkäkauppoja, joissa oli kyllä meidän suomalaisten makuun aika hurjan värisiä, korkuisia ja mallisia kenkiä. 

Löysin lapsille muutamat kivat kengät. 

Onnin kengät - Onni ei suostunut kuvaan kenkien kanssa, toisin kuin Emma, joka hyvin mielellään esittelee uudet kenkänsä...

Mutta takaisin verhoihin. Kotiin tultuani laitoimme Connyn kanssa uudet verhot ikkunoihin. Lopputulos on hyvä. Ainut mistä en tykkää on verhojen malli ja se on   niin ei minun tyylistä. Mutta tämä verhomalli sopii tähän asuntoon, joten näillä mennään.

Tässä sohvatyynyt

Keittiön verhot

Ja olohuoneen verhot

Eli tällä kertaa tulos oli onnistunut, vaikkakin tilausvaihe oli verrattain työläs. 

Ps. Onnin kummitäti on alkanut kirjoittamaan blogia Valoisasti kotona. Linkki on myös minun blogilistallani, käykääpä tutustumassa ihaniin sisustusideoihin. 

Shanghai Community International School - SCIS

Koska tiedän, että blogiani lukee moni ystävämme Suomessa sekä lastemme isovanhemmat, ajattelin esitellä Onnin ja Emman koulun. Ehkäpä tästä on myös hyötyä Shanghaihin muuttaville uusille perheille.

Käydessämme Vesan kanssa Shanghaissa tutustumiskäynnillä huhtikuussa, vierailimme myös kahdessa koulussa, joista toinen oli SCIS. Toinen koulu oli The British International School Pudong (BISS). Tykkäsimme molemmista kouluista ja molemmissa lapset olisivat varmasti viihtyneet. Kuitenkin päätimme luottaa ensivaikutelmaan ja fiilikseen, joka meille tuli kouluvierailuiden aikana ja suosikiksi nousi SCIS. Lopullisen valinnan tekivät kuitenkin Onni ja Emma itse. Kotiin päästyämme näytimme heille esitteet molemmista kouluista ja he valitsivat SCIS:n. Vastaus kysymykseen Miksi? oli: "SCIS:ssa lapset näyttävät kuvissa iloisimmilta, kuin BISS:ssa". Näin kouluksi siis valikoitui SCIS ja täytyy sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä valintaan trja mikä tärkeintä, myös lapset itse tykkäävät koulustaan. Onni on itse sanonut: "tämä on paras koulu".

Tässä siis SCIS Pudong - Lower School

Koulun etupiha/sisäänkäynti

Aulassa on maailman kartta, johon jokaisen oppilaan kuva on laitettu oman kotimaan kohdalle. 

Emman luokka

Onnin luokka

Ruokala

Piha-alue

Hetki ennen koulubussien lähtöä viemään lapsia kotiin.

Iloiset koululaiset

Kuvaukset

Kirjoitin aikaisemmin alkusyksystä, että lapset kävivät uimalelukuvauksissa. Näissä kuvauksissa paikalla oli myös lapsimalli agentti, joka kiinnostui Onnista ja Emmasta. Emmahan on Suomessa tehnyt kahden vuoden ajan jonkin verran lapsimallin töitä, joten toiminta on meille tuttua. Nyt viimeisen puolentoista viikon aikana on kuvauksiin tullut pyyntöjä Onnille, meidän uudelle staralle. Suomessa ollessamme Onni välillä kyseli, miksi hän ei pääse kuvauksiin - no nyt pääsee. Eroa Suomeen on se, että täällä myös lapsille järjestetään Casting -tilaisuuksia eli koekuvauksia, kun Suomessa mallitoimistolla oli lasten kuvat valmiina, joista asiakkaat valitsivat heille sopivan. Viime viikolla kävimme koekuvauksissa maitomainokseen. Onni osoitti kyllä heti ammattilaisen elkeitä ja hän hurmasi kaikki paikalla olleet.

Kutsua mainokseen ei kuitenkaan tullut. Myös Emmaa kuvattiin, mutta tällä kertaa Emma ujosteli eikä ollut kuvaustuulella. 

Torstaina oli koekuvaus sitten toisaalle. Vaatemerkki Jofe kuvasi vaatteita Taobaoon, Kiinan suurimpaan nettikauppaan. Jälleen kerran Onni loisti kuvauksissa ja asiakas valitsi hänet heti.

Emmaa kuvattiin myös tulevaisuuden varalle, vaikka neidillä oli silmä mustana viikko sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä. (kompastui huoneessaan ja löi silmäkulman yöpöytään). 

Lauantaina oli sitten oikea kuvauspäivä ja Onnin ensimmäinen "keikka". Vietimme Onnin kanssa studiolla 4 tuntia. Kuvattavia vaatteita oli hurja määrä, mutta hienosti Onni jaksoi. 

Välillä toki väsytti ja silloin huilattiin ja luettiin kirjoja yhdessä. 

Saamallaan palkalla Onni suunnitteli ostavansa ison Lego Star Wars -aluksen, josta hän on haaveillut pitkään. Tänään sitten lunastettiin lupaus ja menimme Kerry Centerin lelukauppaan lego ostoksille. Kaupassa maailman onnellisin pikkupoika nappasi haluamansa legopaketin, marssi kassalle ja heitti rahat tiskiin. Nyt sitten alkaa kasaus yhdessä isin kanssa.