Olen viimeiset kolme kuukautta lukenut, lukenut ja lukenut eilen olleeseen Laskentatoimen tenttiin. En tiedä olenko ikinä lukenut mihinkään yhtä intohimoisesti, keskittyneesti ja motivoituneena kuin nyt. Kun reilu vuosi sitten ilmoitin Vesalle, että aion lukea kauppatieteitä häntä nauratti. Totesi vain, että: "Ahaa, selvä" ja jatkoi hymyilemistä. Minä olin kuitenkin päättänyt opiskella ja minut tuntevat tietävät, että jos jotain päätän, niin sen myös teen. Niinpä tilasin koulukirjat Bookyn kautta ja toimitus tuli muuten tänne Kiinaan nopeasti, kuukaudessa! Viime keväänä opiskelujen aloitus lykkääntyi matkusteluiden, lukuisten vieraiden käydessä täällä ja ystäväni Mariannen täällä ollessa. Tiesin Mariannen lähtevän syksyllä pois, joten halusin viettää keväällä paljon aikaa hänen kanssaan. Kesällä Suomessa suunnittelin, että opiskelut alkavat heti Kiinaan palattuani ja niin teinkin. Syyskuussa suoritin Markkinoinnin tentin ja heti perään aloitin Laskentatoimen opinnot, vaikka tiesin, että tentti olisi vasta joulukuussa. Laskentatoimen ja yleensäkin kauppatieteiden opinnoissa menen itseni kanssa mukavuusalueelta pois ja siksi tiesin myös, että tarvitsen paljon aikaa opiskeluun, tämä ei tule olemaan minulle helppoa. Ja näin jälkeenpäin katsottuna, hyvin olin suunnitellut tämän. Sillä aikaa ei jäänyt yhtään yli.
Tästä se alkoi. Shanghaissa oli vielä hellettä ja täysi kesä päällä, kun minä opiskelin uima-altaalla.
Alkuun otin opinnoissa rauhallisemman tahdin, mutta hyvin pian huomasin päivästä toiseen opiskelevani enemmän ja enemmän ja tekeväni harjoituksia omassa pienessä toimistohuoneessani.
Näiden kolmen kuukauden aikana sairastin kaksi flunssaa, joista toinen on vieläkin päällä. Välillä leivoin pullaa, join finrexiniä ja teetä. Kuitenkaan luovuttamatta tai antamatta sairastelulle sen suurempaa valtaa. Oli pakko opiskella.
Kun urheilu jäi pois, myös opiskelutahtikin muuttui kiivaammaksi. Toisaalta olin myös iloinen, että nyt minulla oli yli tunti enemmän aikaa opiskeluun, kun ei voinut urheilla. Mielessäni raksutti aika koko ajan. Katsoin koko ajan kelloa ja laskin, monta tuntia vielä ehdin lukea ennnekuin lapset tulevat kotiin. Sillä niinhän se on, että sillä hetkellä kun lapset tulivat koulusta kotiin myös kirjat menivät kiinni. Opiskelusta ei tule mitään lasten ollessa kotona. Jatkoin aina opiskelua iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Vain muutamana iltana Vesa sai minut pois opiskeluista katsomaan kanssaan elokuvia tai Solsidania. Päänsärkyä minulla oli lähes joka päivä, johtuen lukemisesta ja tietokoneen tuijottamisesta.
Marraskuun lopulla olin jo täysin uppoutunut opiskeluihini ja lopulta tunti vähemmän lukemistakin tuntui katastrofilta ja kuin suuremmaltakin ajan menetykseltä. Jouduin kieltäytymään lounaskutsuista ystävien kanssa, koska enhän voinut hukata yhtään opiskeluaikaa. Ainoa tauko päivässä oli kaupassa käynti ja lounaan haku. Lasten koulussa käynnit, koulun bingoilta ja kuvaukset hoidettiin, mutta se tarkoitti entistä tiukempaa lukemista seuraavana päivänä. Olen todella kurinalainen ja itselleni ankara ja välillä mietin kyllä, että pitäisikö höllätä, mutta ne ajatukset vain käväisivät päässäni. Oli pakko jatkaa. Peruin myös Kiinan tuntini kolmelta viikolta, koska en yksinkertaisesti voinut enää keskittyä kiinanopintoihini. Kaikki ajatukseni ja uneni pyörivät vain koulutehtävissä. Aika selvä stressin merkki kaiketi. Mutta toisaalta olen aina osannut käsitellä stressiä hyvin ja stressin alaisena saan paljon enemmän aikaiseksi. On olemassa hyvää stressiä ja pahaa stressiä ja tämä oli ehdottomasti hyvää stressiä. Pahimman tohinan ollessa päällä huomasin väsyneenä tekeväni hassuja juttuja. Näin jälkeenpäin ne naurattavat, mutta silloin ajattelin, että voi voi mitenkäs minä nyt noin.
Tällaisia havaintoja tein itsestäni. Luoja tietää mitä muuta olen sanonut tai tehnyt huomaamattani...
1. Olin kuvausmatkalla amerikkalaisen ystäväni kanssa ja kaksi kertaa aloin puhua hänelle Suomea kesken kaiken. Ensin puhuin englantia ja hetken päästä suomea. Hän huomasi tämän tietenkin ja nauroi. Kuvausmatka oli samana päivänä kuin Onnin synttärit ja unta oli edellisyönä ollut 5 tuntia ja koko viikko oli ollut yhtä hulinaa, paikasta toiseen menoa.
2. Kirjoitin sähköpostia suomalaiselle naiselle Suomeen, joka lukee blogiani. Koska heillä on muutto Shanghaihin edessä olen kertonut hänelle enemmän käytännönasioista täällä. Keskutelumme kääntyi ilmanpuhdistimiin ja hän kysäisi jotain merkkejä, joita voisin suositella. Siihenhän minä sitten ihan pokkana vastasin, että on monia hyviä merkkejä, mutta meillä on ainakin käytössä Clearblue-merkkiset. Ding, ding, ding!!! Seuraavana päivänä havahduin kesken opiskelun, että Clearblue on raskaustesti eikä suinkaan ilmanpuhdistinmerkki! Ja meillä oleva puhdistin on vain Clear-merkkinen. Voi hyvänen aika! Lähetin viestin ystävälle ja kyllähän tämä molempia nauratti. Mistä ihmeestä Clearblue tuli mieleeni, sitä en tiedä. Ja ei, se ei johdu siitä, että meillä olisi raskausuutisia ;)
3. Menin kauppaan ja maksettuani jätin ostokset kassalle. Myyjä juoksi ulos perääni.
4. Menin kauppaan mopolla...havahduin jossain vaiheessa matkaa, että niin kauppaanhan olin menossa ja nyt olen sitten ihan muualla...
5. Aamujugurttiin olin hunajan sijasta kaatamassa balsamicoa. Yleensä laitan sitä lounassalaattiin, mutta nyt ajattelin maustaa sillä aamujugurtin.
No näitähän nyt varmasti sattuu kaikille, mutta voin kyllä sanoa, että minulle EI IKINÄ, joten omalta osaltani pistän nämä stressin ja väsymyksen piikkiin.
Kolmisen viikkoa sitten Vesa oli työreissulla Euroopassa ja tällöin hyödynsin opiskeluissa myös illat ja yöt ja parin viikon ajan nukuin vain 4-5,5 tuntia. Kun lapset tulivat koulusta klo 16 loppui minun opiskelu. Kuitenkin ollessani lasten kanssa mietin opiskelua koko ajan ja katsoin kelloa, koska pääsisin takaisin lukemaan. Huono omatunto siitä, että en pystynyt täysin keskittymään lapsiin. Lapsille kerroin kuitenkin, että äidin pitää opiskella vielä pari viikkoa ja kai he sen jotenkin ymmärsivät, omalla tavallaan, mutta kivaahan se ei ollut.
Pari viikkoa sitten, aivan opiskeluiden lopulla, kun keuhkokuumekin oli tuloillaan olin jo aivan uupunut. Oli pakko vain levätä muutama päivä, koska sain yskään lääkettä, joka nukutti. Avasin kirjat ja nukahdin välittömästi.
Vihdoinkin eilen oli sitten tentin vuoro. Neljä tuntia tein tenttiä, jossa oli 10 kysymystä. En tiedä vielä miten tentti meni, mutta uskon sen kuitenkin menneen läpi. Jos ei mennyt niin keväällä tentitään uudestaan ja hukkaanhan tämä opiskelu ei kuitenkaan ole mennyt. Mutta tietämättä vielä edes miten tentissä kävi voin sanoa, että olen itsestäni pirun ylpeä! Mitä vain pystyy, kun oikein yrittää ja minä yllätin kyllä itseni todella suuresti!
Mutta vanha koira ei opi, vai menikö jokin sanonta noin? Sillä jo eilen, heti tentin jälkeen ilmoittauduin seuraavalle kurssille ja otin esiin kurssikirjat. Vuorossa on Johtamisen perusteet ja aikaa kaksi kuukautta! Hop, aika alkaa nyt!
Niinpä eilen annoin ekstra huomiota Emmalle...lakkasimme hänen kynnet.
Ja keitimme glögiä. Mikä nautinnollinen hetki juoda glögiä ja lukea Seiska-lehteä, aivot narikkaan-fiiliksellä. Kiitos taas Nina lehdistä!
Tänä iltana minulla on treffit sohvan ja telkkarin kanssa. Ja huomenna lähden pitkästä aikaa kaupungille. Käyn vähän shoppailemassa ja lounaalla ystäväni kanssa. Kiireensä kullakin, mutta minulla ei ole nyt kiire mihinkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti